Suomen seksikkäimmäksi valittu Susanna, 24, romahti: Saan sähköshokkeja ja kärsin itsetuhoisista ajatuksista!

Mekaanisesti avautuvan teräsoven särinä ei hivele korvia. Sen jälkeen särisee vielä toinenkin ovi, ennen kuin pääsen perille.

Olen Espoon Jorvin psykiatrisella osastolla. Valkoisten tiiliseinien verhoama sairaalamiljöö ei voisi luoda suurempaa kontrastia haastateltavaan henkilöön.

Suomen seksikkäimmäksi vuonna 2015 valittu Susanna Medeiros on totuttu näkemään studio-olosuhteissa toinen toistaan paljastavammissa kuvaustilanteissa.

Nyt paljaasta povesta ja öljytyistä pakaroista ei ole tietoakaan, sillä Susanna on sonnustautunut maltilliseen sairaala-asuun. Ja hyvä niin.

Mutta mitä hän oikein täällä tekee?

Suljettujen ovien takana Susanna tunnustaa Seiskalle olleensa pitkään masentunut.

– Ihan sieltä lapsuudesta saakka. Kävin jo 10-vuotiaana terapeutilla, mutta teini-iässä se jäi, kun elämääni tuli muita kiinnostuksen kohteita.

Lukiokin jäi masennuksen vuoksi käymättä. Muutama vuosi sitten kajaanilaiskaunotar muutti pääkaupunkiseudulle, missä aloitti erilaiset mallin- ja promootiotyöt.

Kauneuskilpailuihin osallistunut Susanna sai Suomen seksikkäin -kisasta palkinnoksi Plastiikkakirurgia-Finestin silikonirinnat. Niitä hän esitteli auliisi Instagramissa, jossa rikkoutui nopeasti 100 000 seurajaamäärän raja.

Some-kansa kuolasi, ylistäviä kommentteja sateli. Silti pinnan alla kyti.

– Hienoilla kuvilla ja niistä saadulla palautteella on helppo piiloutua ongelmien taakse, Susanna varoittelee.

– Joskus romahdin, jollei kuvani saanut 1000 tykkäystä. Sellaisesta stressasi ihan hirveästi.

Jossain vaiheessa kevättalvea Susannasta alkoi tuntua siltä, että hän olisi jälleen keskusteluavun tarpeessa. Masentunut mutta päällisin puolin iloinen nainen nosti asian itse esiin piipahdettuaan Matinkylän päivystyspoliklinikalla.

– Lähtiessäni lääkäri kysyi, olisiko vielä jotain muuta sydämellä. Tajusin, että se oli viimeinen oljenkorteni.

Susanna kertoo vuodattaneensa lääkärille kaiken, muun muassa arkeensa pikkuhiljaa hiipineet paniikkikohtaukset.

– Sain sitten lähetteen akuuttipsykiatrian poliklinikalle, jossa määrättiin lääkitys.

Vahvan lääkityksen sivuoireena ahdistuskohtaukset paitsi pahenivat entisestään, mukaan tuli myös itsetuhoisia ajatuksia.

– Kotiini lähetettiin kotipoli, joka suositteli psykiatriseen hoitoon hakeutumista. Kieltäydyin, koska luulin pärjääväni ilmankin.

– Lopulta lääkärikin soitti ja houkutteli hoitoon. Suostuin, sillä silloin tuntui siltä, ettei olisi mitään menetettävää.

Haastatteluhetkellä Susanna on ehtinyt olla hoidossa jo pari viikkoa. Lääkityksen lisäksi hän saa kolmesti viikossa sähköshokkeja.

– Ennen niitä olen ihan paniikissa. Pelkään, että herään sähköön kesken nukutuksen.

Hoito on tehokas, mutta sen jälkeen nainen on aivan tillintallin.

– Silloin en edes tiedä, missä olen. Siksi asioita on pitänyt kirjoittaa paperille muistiin, muuten ne jäävät unholaan.

Tämäkin haastattelu tehdään välipäivänä, jolloin Susanna ei saa sähköä. Hän puhuu verkkaisella ja varsin hiljaisella äänellä.

Psykiatrian osaston aikataulutettu päivärytmi sopii Susannalle, joka kokee hiljalleen saavansa elämäänsä takaisin raiteilleen.

– Täällä on tosi rauhallista ja turvallista. Olen luonteeltani sellainen, etten halua häiritä muita, ja olenkin saanut olla omissa oloissani.

– Välillä pitäisi kyllä osata pyytää itse lääkitystä eikä vain jäädä yksin huoneeseeni, jos tunnistan vaikkapa paniikkihäiriön alkavia oireita. On mennyt hetki hyväksyä, että kehtaa pyytää ja saa apua.

Susanna on selvä viesti muille masentuneille

– Uskaltakaa pyytää apua. Emme ole näiden asioiden kanssa yksin.