Itähelsinkiläinen Seppo ”Kale” Lampela, 39, aloittaa jokaisen aamunsa lasillisella kraanavettä. Juoksevaa vettä oppii arvostamaan, kun sitä ei ole tarjolla. Seppo tietää kokemuksesta, että asunnottomalla voi olla krapulassa jano.Nimellä Steen1 tunnettu räppäri ehti elää ilman vakinaista osoitetta kolme vuotta, ennen kuin hän sai uuden kodin vuoden alussa. Vuosien päihdevammaisuuden jälkeen Seppo on vaihtanut viinan veteen. – Luojan kiitos nykytilanne ei vaadi päihteitä. Vanhoja tapoja ei voi heittää ulos ikkunasta, mutta ne voi taluttaa ovelle. Sepon syöksykierre alkoi, kun hän erosi lastensa äidistä loppuvuodesta 2012. Perheonnen särkyminen johti totaaliseen syrjäytymiseen.– Kun mieheltä lähtee kaikki alta, sitä alkaa helposti suistua – niin kuin ystäväni Jussi Lampi sanoo.  Sosiaaliset verkot vaihtuivat päämäärättömään päihdekierteeseen ja juurettomaan asunnottomuuteen. Tarinani on aika tavallinen, monelle eronneelle miehelle tuttu, Seppo Lampela kiteyttää. Energia selviytymiseenKuten tuhannet muut Helsingissä, myös Seppo selvisi asunnottomana hengissä ystäviensä vieraanvaraisuuden avulla. Vaihtovaatteita säilytettiin Ikea-kasseissa kavereiden nurkissa tai väliaikaisasunnoissa. Järjestelyistä huolimatta Seppo huomasi välillä heräävänsä myös kadulta.– Olen nukkunut paikoissa, missä ei halua olla edes hereillä. Yöpaikkoja löytyi aina, mutta asunnottoman elämä vaatii hirveästi neuvokkuutta. Vaikka pitäisi rakentaa uutta elämää, kaikki energia menee selviytymiseen, hän selittää.– Ilman ystäviäni olisin varmaan muovipussissa Meilahden kellarissa. Pitää tiedostaa, että on tyyppejä, joilla ei ole yksinkertaisesti ketään. Ymmärrän hyvin, että siinä tilanteessa monelle ainoa tuki on brenkku. Pohjakosketus etelässäMyös Sepon elämää hallitsivat päihteet hänen kolmen vuoden tuuliajonsa ajan. Hän kertoo ohittaneensa jopa kokonaisia kuukausia, joista ei ole jäänyt minkäänlaisia muistijälkiä. Ystävät yrittivät viedä miestä sairaalahoitoon, mutta laihoin tuloksin. Räppäri kantaa edelleen tottumuksesta mukanaan reppua. – Minulla meni ekana vuonna kaksi reppua rikki. Nykyisellä mallilla pärjää vaikka 1000 metrin korkeudessa kalliovuorilla. Tämä reppu oli kotini, sinne piti mahtua kaikki. Sanotaan, että päihdeongelmien voittaminen vaatii pohjakosketusta, joka johtaa muutokseen. Seppo virkosi tilanteeseensa keikkamatkalla Espanjassa.– Huolestuin itsekin, kun havahduin hereille Fuengirolassa hirveässä jurrissa ilman omia vaatteita, rahaa ja passia. Tyyppi, jolta olin lainannut vaatteet, oli vielä minua lyhyempi, joten minulla oli liian pienet verkkarit. "Ahdistaa, etten voinut olla lapsilleni isä"Fuengirolan-matkan jälkeen Sepon elämä on alkanut korjaantua ratkaisu kerrallaan. Yksi valinnoista on ollut luopua päihteistä.Raittiina räppäri on voinut palata myös isän rooliinsa. Kun Seppo sai oman asunnon, kykenee kolmen lapsen isä taas tapaamaan nuorinta tytärtään.– Kaksi vanhinta lastani ovat jo aikuisia, mutta nuorin muksuni käy luonani viikonloppuisin. Meillä on tyttäreni kanssa todella siistiä. Aikamoiset ahdistukset olen joutunut käymään läpi myös sen takia, etten ole voinut olla lapsilleni isä. Aikaa on hukattu paljon, joten tulevaisuus näyttäköön, miten tässä käy. "En omista puhelinta"Seppo kutsuu nyt kolmen vuoden päihde- ja asunnottomuusputkeaan elämänsä suursiivoukseksi. Hän on aloittanut kaiken nollasta ja täyttää arkeaan uudella. Kun kerran menetettyjä asioita on saanut takaisin, muistaa myös, minkälaista oli elää ilman niitä. Uuden levyn lisäksi Seppo valmistelee toista romaaniaan tietokoneellaan. – Musiikki ja kirjoittaminen ovat nyt minulle parasta douppia. – Olen myös huomannut, että jotkut asiat ovat saaneet lähteäkin. Otetaan nyt vaikkapa kännykkä. Minulla ei ole ollut kuukausiin puhelinta. Katson joka aamu sähköpostit ja käyn Facebookissa. Jos haluan tavata kavereita, sovin treffit niillä. Opin vihaamaan puhelinta tuon rundin aikana. Elämäni on paljon rauhallisempaa, kun jatkuva säätäminen on jäänyt pois.