Sodan uhka huolettaa Juha Tapiota – reservin upseeri ei tiedä mihin joutuisi kriisitilanteessa

Juha sanoo nyt vasta tajuavansa, kuinka nuoria, jopa lapsukaisia sotilaat ovat esimerkiksi 1940-luvulla olleet.
Elämä jatkuu viisikymppisellä Juha Tapiolla aivan samoin kuin tähänkin asti. Tulevaisuuden suhteen hän on rauhallisin mielin mutta jälkipolvensa puolesta huolissaan.
– Pian aikuistuvien poikien isänä rauha meidän rajoillamme on keskeinen ajatus. Kaikkihan me toivomme, ettei maassamme olisi kahakoita. Koska omat muksut ovat siinä iässä, että olisivat rintamalla, niin suhtaudun ajatukseen aivan toisella tavalla, Juha sanoo vakavana.
Tämä asia Juha Tapion raiderissa on oltava
Upseerismies
Tarinat sukupolvista, jotka Suomessa ovat sodan joutuneet kokemaan, tulevat konkreettisemmiksi. Juha sanoo nyt vasta tajuavansa, kuinka nuoria, jopa lapsukaisia sotilaat ovat esimerkiksi 1940-luvulla olleet.
– Ei minua aktiivisesti pelota, mutta maailmantilanne laittaa uuteen perspektiiviin sen, kuinka tärkeä asia rauha on.
Juhalla on reservin upseerin koulutus, mutta hänen oma panssarintorjuntakomppaniansa on lakkautettu.
– En ole käynyt kertausharjoituksissa koskaan, enkä edes tiedä, olisiko minulla sodan tullen enää mitään sijoituspaikkaa. Ehkä viihdytysjoukkoihin sitten!

Juha Tapio yllätti Michael Monroen ensi-illassa – kuva
Jylhä ikä
Viidenkympin rajapyykki ei ole aiheuttanut Juhalle kriisiä.
– Olotilahan ei muuttunut miksikään. 50 vuotta vain kuulostaa ääneen lausuttuna kovin jylhältä ja pontevalta. Jotenkin se on jopa vapauttavaa! Kun saan tehdä tätä, mistä tykkään hyvässä vedossa, niin annetaan palaa.
Juhlavuosi aiheutti kuitenkin ylimääräistä mediatohinaa, jota ilmankin Juha olisi voinut olla.
– Jotenkin jännitti kaikki nuo syntymäpäivähaastattelut, kun olisi yhtäkkiä pitänyt olla jotain viisautta enemmän kuin 49-vuotiaana. Enemmän olen iloinen siitä, että koltiaismainen innostus on vielä olemassa.

Ylpeä pohjalaisuudesta
Lapsena Juha oli sanojensa mukaan mielikuvituksensa vietävissä ja herkkä innostumaan.
– Jos vaikka katselin urheilua tai kuuntelin musiikkia, en jaksanut kauan keskittyä seuraamaan sivusta, vaan piti päästä itse tekemään.
Murrosiässä Juha purki teiniangstiaan laulujen tekemiseen.
– Minun ei tarvinnut kyynärpäillä tehdä itselleni omaa tilaa, vaan löysin sen musiikilla. Ei ollut tarvetta potkia auktoriteetteja vastaan, koska minulla oli jotain omaa, johon kukaan ei päässyt määräämään eikä koskemaan.
Vaasalaissyntyinen Juha pohtii juuriensa merkitystä elämälleen.
– Pohjalaisuudella oli minuun suuri vaikutus. Yrittäjämentaliteetti ruokki oman tien kulkemista ja uskoa itseensä. Siellä myös perusarvot olivat isossa kunniassa, joten ajattelin aina, että lauluissa pitää olla sanomaa ja sanottavaa.
Myös parisuhde ja perhe toki ovat olleet isoja ankkureita muusikon elämässä. Ne ovat kytkeneet taiteilijan sellaiseen oikeaan elämään.

Olisin voinut olla opettaja
Myös Juhan kohdalla menestys on ollut ahkeruuden ja lahjakkuuden lisäksi monen sattuman summa. Jos kohtalo olisi päättänyt toisin, voisi Juha olla luokanopettaja, johon hänellä on koulutus.
– Hain opiskelemaan, kun en oikein muuta keksinyt. Tein opettajan työtäkin kaksi vuotta. Se oli ihan kivaa, ja siinähän on paljon samaa kuin esiintymisessä. Onhan se myös yhteiskunnallisesti hyvin merkittävä tehtävä. Minulla oli kuitenkin jo silloin toinen jalka keikkabussissa. On tärkeää, että sitä työtä on tekemässä ihmiset, joilla on opettajan kutsumus.