Sara Forsberg katuu tatuointejaan: "Olin pysäyttämätön kuin herpes"
Sara myöntää, etteivät nuorena otetut tatuoinnit enää kuvasta hänen tyyliään.
Tubettajanakin tunnettu Sara Forsberg, 29, nousi kansan tietouteen nerokkaalla kielipäällään. Sittemmin hänet on nähty muun muassa radiojuontajana, viihdeohjelmissa ja musiikin parissa, mutta myös Youtube-kanavansa on säilynyt aktiivisena.
Sara kertoo tänään (11.12.) julkaisemallaan videolla katuvansa tatuointejaan. Hänellä on käsivarressaan lukuisia eri kokoisia tatuointeja.
- Minä kadun tatuointien hankkimista. Ja minulla on niitä aika paljon, Sara täräyttää englanniksi heti videonsa alkuun esitellen käsivarttaan.
Sara myöntää, että asian sanominen ääneen ei ole helppoa varsinkaan näkyvällä alustalla.
Sara Forsberg kertoo olevansa intersukupuolinen
- Eikä kyse ole siitä, että kaikki tatuointini olisivat rumia... Okei, jotkut niistä ovat, hän naurahtaa.
Sara jatkaa, että jos voisi maagisesti poistaa kaikki tatuointinsa kerralla, hän tekisi niin hetkessä, mutta ei ole aina katunut tatuointejaan. Hän laittaa osan tatuoinneistaan nuoruuden ja huolettomuuden piikkiin.
Ensimmäisen tatuointinsa Sara kertoo ottaneensa 18. syntymäpäivänään metallibändin laulajan tatuointien innoittamana. Hänkin halusi näyttää samalta.
- Ajattelin että tuo on juuri sitä, mitä haluan tehdä! Haluan näyttää siltä, että tapan ihmisiä työkseni. Joten menin ja otin pienen ja siron ristitatuoinnin, hän kertoo.
Siitä lähti putki, jossa Sara otti tatuointeja tatuointien perään. Pian tatuointeja oli niin monta, että ideatkin loppuivat kesken, jolloin tatuointiaiheet löytyivät netistä. Hän kiittelee kuitenkin kaikkia tatuointiartistejaan, vaikka katuukin valintojaan.
- Olin pysäyttämätön kuin herpes liettualaisessa prostituoidussa, hän kuittaa.
Sara Forsberg avautuu diagnoosistaan: "Minun oli tarkoitus syntyä pojaksi"
Sara pohtii syynä tatuointien hankkimiselle sen, että hänen ympärillään oli pitkälti vanhempia, tatuoituja miehiä ja kertoo ottaneensa vahvasti vaikutteita ympäristöstään.
Hän kertoo olleensa nuori, ja toteaakin, että alaikäraja tatuointien ottamiselle tulisi olla 25 vuotta nykyisen 18 vuoden sijaan.
Vuosien saatossa Sara kokee kasvaneensa ulos tatuointien luomasta ulkomuodosta, ja nykyään peittelee käsiään julkisilla paikoilla, kuvissa ja tatuointeja inhoavan isoäitinsä edessä.
Vaikka muiden mielipiteet huolestuttavatkin, aikoo Sara silti pitää ainakin jotkut tatuointinsa ihollaan. Hän perustelee, että tatuoinnit olivat valinta, jonka hän teki vapaasta tahdostaan.
Loppuun hän esittelee joitakin tatuointejaan ja tarinoita niiden takana, kuten eräs tatuointi, jonka hän otti, koska ei tohtinut kieltäytyä siitä. Näkyvin tatuointi on kokenut kovia, kun goottilainen kirkko on muuttunut muhjuiseksi.
Sara on käynyt jo joissakin tatuoinninpoistoissa, mutta ei ole varma, aikooko poistattaa niitä enempää arpien, kivun ja hoidon hintavuuden takia.
Loppuun hän toteaa, että tatuointien takana on muistoja ja tarinoita, ja että ihmistä kuvastaa parhaiten hänen luonteensa eikä niinkään ulkonäkö.