Rikostoimittajan kommentti: Tämän takia poliisin tietolähteiden rekisteröinti on täysin älytöntä - jopa hengenvaarallista! Raine Sievälän kohtalo on kylmäävä esimerkki!
Poliisin tietolähdetoiminta on ollut kuuma puheenaihe jo pitkään huumepoliisin ex-päällikkö Jari Aarnion tynnyrivyyhdin takia. Asia nousi jälleen esiin, kun valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen nosti syytteet entistä poliisiylijohtajaa Mikko Paateroa, Helsingin entistä poliisipäällikköä Jukka Riikosta ja Helsingin poliisilaitoksen päällikköä Lasse Aapiota vastaan. Heitä syytetään ensisijaisesti tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja toissijaisesta tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Syytteiden perusteena ovat epäillyt laiminlyönnit poliisin tietolähteiden kirjaamisessa ja tietolähteiden rekisteröimisessä.
Sisäministeriön tekemän asetuksen mukaan tietolähteeksi hyväksytty henkilö on rekisteröitävä, mutta rekisteröinti ei saa vaarantaa tietolähteen henkilöllisyyden salassa pysymistä. Lain mukaan poliisin on myös huolehdittava tietolähteen turvallisuudesta tiedonhankinnan aikana ja sen jälkeen. Tietolähteiden rekisteröinti on täydessä ristiriidassa tietolähteiden turvallisuudesta huolehtimisen kanssa. Lisäksi tietolähteiden rekisteröinti on muutenkin aivan uskomattoman typerää.
Kuinka moni kovan luokan rikollinen alkaa poliisin vasikaksi nyt, kun Aarnio-jutun tiimoilta on tullut selväksi, että tietyissä tilanteissa tietolähteiden henkilöllisyydet saattavat vuotaa julkisuuteen? Rikollisten luottamusta heidän henkilöllisyytensä säilymiseen salassa ei todellakaan lisää se, että heidän henkilötietonsa kirjataan johonkin rekisteriin.
Poliisissa puuhataan vielä valtakunnallisen tietolähderekisterin käyttöönottoa. Se ei ole edes täysin älytöntä vaan hengenvaarallista, koska se mahdollistaa useampien ihmisten pääsyn arkaluontoisiin henkilötietoihin. Esimerkiksi Anneli Auerin tapauksessa tuomittiin viime vuonna 44 poliisia virkarikoksista, koska he olivat urkkineet Auerin tapauksesta tietoja poliisin tietojärjestelmästä seksuaalirikostutkinnan ollessa kesken, vaikka he eivät liittyneet tutkintaan mitenkään.
Tämän viikon Seiskassa julkaistiin 13 vuoden tuomion Aarnio-vyyhdissä saaneen Raine Sievälän haastattelu. Sievälä ryhtyi poliisin tietolähteeksi vuonna 1997.
Seiskan haastattelussa Sievälä kertoo luottaneensa, ettei hänen yhteistyötään poliisin kanssa koskaan paljastettaisi. Tietolähteenä hän oli erittäin hyödyllinen, koska hän tuntee Suomen alamaailman kuin omat taskunsa. Lisäksi hän on ehkä Suomen pahamaineisimman ammattirikollisen ja huumekauppiaan Raimo Tienhaaran veli. Se tarkoittaa myös, että riskit olivat hänelle poikkeuksellisen suuret. Paljastuminen poliisin vasikaksi tarkoitti automaattisesti tappolistalle joutumista, eikä alamaailmassa kostoa kohdisteta välttämättä vain vasikaksi paljastuneeseen, vaan hänen perheensäkin saattaa joutua vaaraan.
Sievälä vapautui vankilasta hiljattain ja nyt hän pelkää henkensä edestä. Hän ei voi liikkua vapaasti missään, hän joutuu vaihtamaan majapaikkaansa jatkuvasti, ja pyrkii muuttamaan pois Suomesta heti, kun se on hänelle mahdollista. Eikä Sievälä suinkaan ole ainoa Aarnio-jupakan myötä julkisuuteen vuotanut poliisin tietolähde.
Poliisille Sievälän tapaiset syvällä ammattirikollisessa maailmassa elävät tietolähteet ovat korvaamattomia. Heidän avullaan pystyttään ehkäisemään todella merkittäviä rikoksia ja saamaan sellaista tietoa alamaailman käänteistä, joita ei mitenkään muuten saisi. Poliisi viestii ja tapaa tietolähteitään mahdollisimman huomaamattomasti, ja poliisin ja tietolähteen suhde on monesti melko epävirallinen. Koko suhde perustuu vahvaan luottamukseen.
Homma toimii vähän samalla tavalla kuin toimittajan ja juttuvinkkaajan. Toimittajille lähdesuoja on yksi tärkeimmistä periaatteista. Itse en olisi valmis paljastamaan omia vinkkaajiani edes vankilatuomion ohella, eikä todellakaan tulisi mielenkään kirjata heistä jonkinlaista listaa. Luvatta listaa ei voisi muutenkaan tehdä, koska silloin olisi kyse laittomasta henkilörekisteristä. Lisäksi, jos joutuisin jokaiselta vinkkaajaltani kysymään, saanko kirjata henkilötietosi vinkkaajalistaani, jäisi todennäköisesti moni kova skuuppi saamatta.
Miksi ihmeessä sitten poliisi joutuu rekisteröimään tietolähteensä?
Asiaa on perusteltu päällekkäisyyksien välttämiseksi. Esimerkiksi Aarnio-jutun aikoina keskusrikospoliisi epäili eräitä huumepoliisin tietolähteitä rikoksista, eikä heillä ollut tietoa heidän asemastaan tietolähteinä. Tällaisista asioista informaatio voisi toki kulkea myös asiaan liittyvien henkilöiden välisenä kommunikaationa, jolloin osallisina ovat vain ne henkilöt, joille tiedot ovat rikostutkinnan kannalta oleellisia. Byrokratia-Suomessa asiat halutaan kuitenkin paperille mustaa valkoisella.
Poliisin keskuudessakin on epäselvyyttä asetuksen vaatimuksista. Uuden asetuksen mukaan tietolähteiden rekisteröinti ja tiedon kirjaaminen on pakollista riippumatta lähteen suostumuksesta. Poliisi tosin voi tehdä omia tulkintojaan siitä, onko kyseessä tietolähde vai satunnainen tiedottaja. Ulkopuolisesta tiedottajasta tulee tietolähde, kun tiedottaja välittää toistuvasti tietoja, jotka ovat luottamuksellisia ja rikostutkinnan kannan merkityksellisiä.
Itse en jaksa uskoa, että tänäkään päivänä kovan luokan rikollisuuden parissa työskentelevät poliisit rekisteröisivät merkittäviä alamaailman tietolähteitään. He saattavat kiertää pykäliä määrittelemällä heidät ulkopuolisiksi tiedonantajiksi.
Harva kovan luokan alamaailmavaikuttaja on niin tyhmä, että suostuu rekisteröimään itsensä poliisin vasikaksi. Tietolähteiden rekisteröinti on siis aivan järkyttävän typerää. Mitä väliä sillä on, mistä mahdollisen vakavan rikoksen ennaltaehkäisyyn tai selvittämiseen tuleva tieto tulee, jos se tieto johtaa vakavan rikoksen selviämiseen tai ennaltaehkäisyyn. Luulisi, että rikosten selvittäminen olisi täysin turhanpäiväistä byrokratiaa tärkeämpää.
Esimerkiksi piilorikollisuuden, kuten huumerikollisuuden selvittämisessä tietolähteillä on äärimmäisen tärkeä rooli. Tietolähdetoiminta tosin todennäköisesti vähenee rekisteröintipelleilyn myötä radikaalista, jos poliisit alkavat oikeasti noudattaa kaikkia rekisteröintivaatimuksia. Silloin merkittävistä tietolähteistä on turha haaveilla.
Lue Raine Sievälän haastattelu kokonaisuudessaan torstaina ilmestyneestä Seiskasta!