fbq
Jari Peltomäki

Päätoimittajalta: Kun Satu Silvo turpaan uhkasi lyödä – näin hurja tilanne Seiskan toimituksessa eteni: helvetti pääsi irti

Viime viikolla sähköpostiini tuli Journalistiliitolta kysely, jossa tiedusteltiin tutkimusta varten toimittajien kokemaa painostusta ja uhkailua. Miltei samaan aikaan mediat täyttyivät ennakkojutuista, joissa kerrottiin Yökylässä Maria Veitola -sarjan viime torstaina nähdystä jaksosta, jossa vieraillaan näyttelijä Satu Silvon luona.

Melkoinen yhteensattuma, sillä vaikka näillä asioilla ei luulisi olevan mitään tekemistä keskenään, totuus on toinen. Veitolan yökyläily -jutuissa otsikoihin nostettiin luonnollisesti Silvon räväkät kommentit ”toimittajan turpaanvedosta”.  

Tv-jaksossa Satu muisteli julkisuuttaan ja nosti tikunnokkaan erityisesti Seiskan. Satuhan pääsi kansihahmoksi 2000-luvun alussa, kun hän erosi näyttelijämiehestään Heikki Kinnusesta.

– 7 päivää -lehti halusi laittaa mut kuin monen miehen erilaiseksi puolisoksi, niin mä kävelin sinne lehteen ja sille toimittajalle sanoin, että "sä olet loukannut mun äitiyttä, mun ihmisyyttä, mun naiseutta, nyt mä vedän sua turpaan, keskelle naamaan, keskelle ja kovaa, ja varmasti sattuu”, Satu läväytti tv:ssä Maria Veitolalle.

Paljastettakoon nyt, että minä olin tuo toimittaja, jota Satu uhkasi lyödä turpaan.

Muistan tapahtumat hyvin, vaikka parikymmentä vuotta siitä onkin vierähtänyt. Olin tehnyt kansijutun Sadusta ja hänen uudesta, nuoresta miesystävästään – eräästä Reidar Palmgrenistä. Seiskan ilmestyttyä torstaina Satu oli astellut toimitukseen, puhunut säyseästi vastanottovirkailijalle ja päässyt silloisen vastaavan päätoimittajan Eeva-Helena ”Betsy” Jokitaipaleen luokse.

Sitten helvetti pääsi irti. Oli kuin esirippu olisi noussut ja ehta diiva tulkinnut raivokohtausta elävän elämän estradilla. Betsyn huoneen lasiseinät helisivät, kun näyttelijätär purki tuntojaan ja alleviivasi sanomaansa paiskomalla avainnippuaan lattiaan. Kun ennätin paikalle, päädyin senttien päähän raivopäisen Sadun kasvoista. Kolmekymppiselle toimittajalle kokemus oli mieleenpainuva draama, vaikka se jälkikäteen komedialta tuntuikin. En ole siis kärsinyt traumoista. Olen pystynyt sittemmin seuraamaan Sadun näyttelijäsuorituksia ja syömään kasvisruokaakin ilman väristyksiä.

Ilmeisesti tapahtuma jäi Sadullekin mieleen, kun hän toi sen tv:ssä 20 vuoden jälkeen esiin. Hieman esiintulossa oli ylvästelyn makua, ja siksi meidän kaikkien on hyvä ymmärtää, ettei väkivallalla uhkailu ole koskaan oikea tapa toimia. Vaikka tuolloin aika oli toinen, en edelleenkään soisi, että kukaan työtään tekevä ihminen joutuu turpaanvedolla uhkailun kohteeksi. Olipa kohteena nainen, mies, tarjoilija tai toimittaja.

En myöskään muista, pyysikö Satu koskaan käytöstään anteeksi – ei ainakaan suoraan minulta. Mutta eipä tarvitsekaan. Tapahtuma on vain yksi helmi yli 25 Seiska-vuoden uskomattomien kokemusten nauhassani.

Sadulle tiedoksi, että Seiskan toimitus ei muuten enää ole siellä vanhassa paikassa. Soita ja sovi vaikka ensin, jos tännepäin taas tulee mieli.