Ohjaaja Markku Pölönen teki käsikirjoituksen Paula Vesalan kanssa: Kuvausten pitäisi alkaa ensi vuonna

Ohjaaja Markku Pölönen, 62, istuu kesäkotinsa pihakeittiössä ja katselee edessä siintävää Pielistä.  
Joensuussa sijaitsevan vuokrakaksion putkiremontti on tuonut Markun evakkoon mökille, jonka sijainnin hän haluaa pitää salassa. Sen verran ohjaaja Seiskan lukijoille paljastaa, että melko lähellä hänen lapsuudenmaisemiaan Kolin vaaran lähellä ollaan. Huvilassa on hulppeat kuusi neliötä ja huussi. 

– Pientalothan ovat uusin trendi. Kaikki tarvittava mahtuu tänne. Velipoika rakensi tämän 45 vuotta sitten vanhan mökin tuulikaapista. Olen lämpöeristänyt tämän ja voin asua vaikka koko talven. Odotan pakkasia suurella mielenkiinnolla.

Pölönen pohtii, kuinka yhdistää erakkoluonne ja parisuhde.

– Viihdyn pelottavan hyvin yksinäni. Pitäisi olla seurallinen, mutta minkä helvetin takia? 

Töiden puolesta Markulla näyttää pitkästä aikaa hyvältä. Tulot pääsivät jokin aika sitten ehtymään, kun käsikirjoitusideoita ei saanut myytyä. 

–  Yle on verorahoitteinen, mutta se toimii kuin kaupallinen kanava, jolle houkutellaan nuoria katsojia. Eihän se telkkari kiinnosta nuoria yhtään. Tuottaja Olli Tola linjasi, että yli 50-vuotiaille ei tehdä mitään uutta, koska he tykkäävät katsoa uusintoja. Heitä kutsutaan perinneyleisöksi, Markku parahtaa.

–  Minä olen vissiin sitten tällainen geriatriaohjaaja. Oma maa -elokuvastakin piti tulla 12-osainen tv-sarja, josta tuottajalle piti kirjoittaa monta versiota. Se alkoi ehdotella, että juonta pitäisi viedä Salkkarit-suuntaan ja tehdä on–off-rakkaustarinoita. Käsikirjoitukseni ei kelvannut, mutta onneksi siitä tehtiin elokuva.

Markku on juuri viimeistellyt Veikko Huovisen Hamsterit-romaaniin pohjautuvan käsikirjoituksen yhdessä Paula Vesalan kanssa.

–  Kuvaukset alkavat näillä näkymin ensi vuonna. Näyttelijöiksi sain aivan unelmajoukkueen, kaikki ne, jotka halusinkin.

Käsikirjoitus pyöri Markun mielessä jo ennen koronaa, joka osoitti ihmisten tarpeen hamstrata ties mitä.

– Tekstimme mukailee romaania melko tarkasti. Siinä kuvataan sitä ihmisten inhimilliset mitat ylittävää keräysvimmaa.

– Avioliitosta en tiedä mitään, yhden olen jo sössinyt. Naimisiin en varmasti mene enää ikinä, mutta never say never, Markku pohtii.