Nyt ei nöyristellä! Akilta ja Ritalta pöyristyttävä joululahjatoive

Aki Manninen ja Rita Niemi-Manninen ovat rempseä porilaispariskunta. Juuri nyt ollaan kuitenkin Lempäälässä, jossa hyvinvointiyrittäjillä komeilee kakkoskoti, komea kivitalo. Pannussa porisee kahvi ja joulutortut on katettu kauniisti pöytään.

Joulu tuntuu olevan ovella, kun Rita liihottaa ympäri valtavaa lukaalia henkäyksen ohuessa silkkiluomuksessaan. Aki sitä vastoin asettelee naureskellen tonttulakin päähänsä. Se sopii yllättävän hyvin joulunpunaisen hupparin kanssa.

– Aki on sellainen viime hetken äijä. Hän havahtuu perinteisesti vasta aatonaattona siihen, että ai niin, kinkku pitäisi sulattaa. Kuusikin kannettaisiin sisälle varmaan vasta aattona, Rita kiusoittelee miestään, joka murahtaa vastaukseksi.

– Joulu on itselleni tärkeä juhla. Sen valmistelut aloitetaan mahdollisimman aikaisin. Kuusi pitää olla pystyssä jo ennen joulukuuta. Tykkään muutenkin fiilistellä, shoppailla joulukoristeita ja kaikkea sellaista, Rita jatkaa.

Rita on tunnelmanluoja

Yhdessä hujauksessa Rita jo asettelee kuusenkoristeita paremmin paikoilleen. Maallikon silmin muovinen jättikuusi näyttää täydelliseltä, mutta puuhakas porilaisrouva löytää silti viilattavaa. Aki pudistelee päätään.

– On ihan totta, että mulle joulukuusi sopisi vasta jouluaattonakin. Mutta täytyy vain hyväksyä, että se tuodaan tänne jo marraskuussa. Mukaudun tässäkin asiasta tietysti perheen ehtoihin, hän naurahtaa.

– Mää taas olen niin jouluhullu, että poltan kynttilöitä juhannuksenakin. Olen sellainen tunnelmanluoja, Rita myhäilee.

Aki on joulukalenteri

Yksi klassinen elementti Lempäälän-huushollista näyttää kuitenkin puuttuvan: joulukalenteri. Rita kuittaa asian toteamalla, ettei hän tarvitse moista erikseen – onhan hänellä sentään Aki.

– En tarvitse joulukalenteria. Riittää, että herään joka aamu Akin vierestä.

– Se mies on niin täynnä yllätyksiä. Ikinä ei tiedä, mitä tapahtuu, kun kömpii Mannisen vierestä ylös. Eiks vaa, Aki?

Melkoiset lahjatoiveet

Hyvinvointiyrittäjät painottavat aluksi, etteivät he ole toivoneet minkäänlaisia joululahjoja. Pukki jättää paketteja vain Donna-tyttärelle, kun taas äiti ja isukki tyytyvät punaviinilasilliseen ja yleiseen rauhoittumiseen.

– Olemme keskenämme sopineet, ettemme hanki mitään toisillemme. Rauhaa ja rakkautta vain. Enempää emme toivo.

– Mutta jos jotain saa toivoa, niin… Uusia haasteita yrityskuvioihin. Ja yksi uusi televisio-ohjelma olisi kova juttu, Aki innostuu.

– Tai vaikka kaksi! Kyllä minä haluan, että tämä yritystoimintamme laajenee. Se on tahtotila ja sen eteen tykitetään paljon töitä, Rita alleviivaa.