Nikolla ja Tiialla on 100 lemmikkiä – eläinrakkaudesta tuli elämäntapa
Somerolaisen maatilan suojissa elelee sulassa sovussa sata eri lemmikkiä.
Somerolaiset Niko Rajala, 38, ja Tiia Kaivola, 38, naurahtavat yhteen ääneen, kun maatilavierailulle tullut reportteri kysyy ensimmäiseksi, onko lemmikkiharrastus lähtenyt hieman jo lapasesta.
Pariskunnan tiluksilla elelee sulassa sovussa nimittäin sata kotieläintä.
– Meillä on kolme lasta, ja lisäksi kaikki eläimet ovat myös perheenjäseniä. Eläinrakkaus on meillä elämäntapa, Rajala kiteyttää.
Sen huomaa. Ei mene kuin hetki, niin Seiskan reportteria ja kuvaajaa tallustelee nuuhkimaan kaksi aasia, Winni ja Frida. Heidän perässään köpöttelee Taavi-vuohi. Jostain nurkan takaa kuuluu kovaäänisten ankkojen keskustelua. Kukkokin jossain kiekaisee ja talon takaa hirnahtaa hevonen.
– Meillä lemmikit saavat oleskella vapaasti tiluksilla. Linnutkin pääsevät kesäkuussa pihamaalle, kun niitä saa lain puitteissa pitää vapaana.
Unelma toteutui
Nikon ja Tiian vanha maatila on noin kuuden hehtaarin kokoinen. Siitä eläinten käytössä on hehtaarin alue, kesäisin hieman enemmän. Maatila on Rajalan sukutila, jonka juuret ulottuvat aina 1800-luvulle saakka.
Tiia muutti rakkautensa perässä Turusta Hirsjärven tilalle 12 vuotta sitten.
– Vaikka olenkin aina asunut kaupunkimiljöössä, haaveissa on siintänyt maatila ja paljon eläimiä. Täällä unelmani loksahtivat kohdilleen.
Joulupukin poro hoidossa
Lemmikkejä pariskunnalle on tullut ajan myötä pikkuhiljaa lisää.
– Ensin oli koiria, sitten otettiin mustia kanoja, kalkkunoita, vuohia… ensimmäiset kolme poroa tuli sattumuksen kautta. Eräs lietolainen mies oli saattohoidossa ja hänellä oli murhe, miten lemmikkiporojen käy. Annoimme niille täältä kodin. Myöhemmin tuli sitten Keski-Suomesta viisi poroa lisää, Niko kertoo.
Ja kuten arvata saattaa, porolauman johtajana toimii tietenkin Petteri Punakuono!
– Juu, joulupukki jättää hänet aina kesäksi tänne hoitoon, Rajala vinkkaa silmäänsä.
Eläinsuojelulle apua
Osa eläimistä on tullut perheeseen eläinsuojelun kautta, kun ne ovat tarvinneet uuden kodin.
Myös eläinharrastajilta on tullut yhteydenottoja, kun harrastus on jostain syystä tai toisesta jouduttu heivaamaan.
– Viimeksi saimme kaksi villasikaa, Vilhon ja Huldan. Yleensä näitä kasvatetaan ruoaksi ja ovat kuulemma mureita syötäviä, mutta täällä niitä ei todellakaan syödä, Niko tokaisee.
Kuvaustilanteessa muhkeille röhisijöille annetaan hieman herkkuja, mutta valokuvaajan kamerasta roikkuva remmi kiinnostaa ainakin Huldaa enemmän.
– Katos nyt Hulda, Vilho vetää kohta koko vadillisen teidän lempiruokaa… jätä se remmi rauhaan!
Niko ja Tiia käyvät molemmat päivätöissä. Niko on putkimies ja Tiia työskentelee suuhygienistinä hammaslääkärissä. Perheen lapset ovat kouluikäisiä.
– Voin sanoa, että meidän perheellämme ei ole vapaa-ajan ongelmia. Aamu alkaa viideltä eläinten ruokkimisella ja sitten on meidän ihmisten vuoro. Iltapäivällä hoitohommat jatkuvat, kun tulemme töistä ja lapset koulusta. Ei tätä elämää kuitenkaan vaihtaisi mihinkään toiseen, Tiia sanoo.
Rocky aiheutti manian – harvinainen asukas sulatti sydämet Tuulispäässä
Ruokinta kallista
Satapäinen lemmikkieläinlauma ei kuitenkaan ole ihan halpaa huvia ylläpitää.
– Kaikki mitä tienataan, menee elämisen lisäksi eläinten ruokkimiseen.
Pariskunta päättikin nyt kesällä avata tiluksille kotieläinpihan. Pienen pääsymaksun turvin ainakin osaan eläinten ruokakustannuksista saadaan tarvittavia lisäapuja.
– Täällä on käynyt nyt jo esimerkiksi lapsia Someron päiväkodeista. He ovat olleet innoissaan erityisesti siitä, että eläimet kulkevat tilalla vapaana ja niitä voi rapsutella, Niko kertoilee.
Hautomakone olohuoneessa
Eläinrakas pariskunta myöntää, että kun uusia tulokkaita tarjotaan, on asialle vaikea sanoa ei.
– Sitten täytyy vain laajentaa pihaa, että kaikki mahtuvat, Niko hymähtää.
Hän lisää, että esimerkiksi Impukka-nimiselle suomenhevoselle on jo hieman alettu tutkailemaan toista hevosta kaveriksi.
– Impukka tosin viihtyy erinomaisesti samassa porukassa lampaiden ja aasien kanssa.
Sisäsuojasta löytyy puolestaan hieman erikoisempia mustia kanoja.
– Niitä on kutsuttu noitakanoiksi, koska niiden luutkin ovat mustia.
Perheen eläinrakkautta kuvaa hyvin se, että esimerkiksi kalkkunoiden munien hautomakone sijaitsi olohuoneessa.
– Sitten kun poikaset kuoriutuivat, ne jäivät meidän seuraksemme olohuoneeseen. Katselimme yhdessä perheen ja kalkkunanpoikasten kanssa iltaisin telkkaria, Tiia naurahtaa.