MS-taudin uuvuttama Petri Poikolainen pääsi toteuttamaan unelmansa elokuvan pääroolissa - kisaa voitosta Venetsian elokuvafestareilla: "Tämä voi olla viimeinen reissuni!"

Näyttelijä Petri Poikolaisen, 46, elämä muuttui kahdeksan vuotta sitten kertaheitolla. Mies sairastui yllättäen aggressiiviseen MS-tautiin ja joutui jäämään sairaseläkkeelle näyttelijän töistään. Petrin viimeiseksi rooliksi teatterinäyttämöllä jäi Pirkan hahmo näytelmässä Eila, Rampe ja palvattu onni Helsingin kaupunginteatterissa vuonna 2011.

Taudin johdosta sokeutunut ja pyörätuoliin joutunut Petri sai kuitenkin kaksi vuotta sitten yllättävän mahdollisuuden, kun hänen vanha tuttunsa armeijasta lähestyi Petriä ja kysyi, haluaisiko hän näytellä vielä kerran. Ystävä oli palkittu ohjaaja Teemu Nikki.

Petri suostui, vaikka ei ollut vielä tietoinen, minkälaisesta tuotannosta olisi edes kysymys. Nyt elokuva on valmis ja kantaa nimeä Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia. Petri näyttelee siinä elämänsä ensimmäisen pääroolin. Teemu onkin käsikirjoittanut elokuvan henkilökohtaisesti Petriä ajatellen, ja hän vastaa myös elokuvan ohjauksesta. Kaikkien yllätykseksi Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia valittiin Venetsian kuuluisille elokuvajuhlille, jossa se kisaa voitosta uudessa yleisökategoriassa.

– Tätä lähdettiin tekemään niin, että katsotaan mitä tulee ja nyt olemme Venetsiassa, Teemu kommentoi häkeltyneenä elokuvan kutsuvierasensi-illassa viime viikon tiistaina.

Myös Petri iloitsi elokuvan tuomista uusista kokemuksista.

– Vaikka en näe sitä, niin olen aivan häkeltynein tunnelmin täällä, hän kommentoi elokuvan lehdistötilaisuudessa Tennispalatsin edustalla.

– En ole koskaan ollut tällaisessa tilanteessa. Teatterissa oli toki puffit etukäteen ja sitten arvostelut, mutta se oli aika pientä yleensä.

Kun Petri kuuli uutisen Venetsiaan pääsystä, ehti mielessä käydä monenlaisia asioita.

– Kävi vähän sama kuin silloin, kun Teemu kysyi, että vieläkö kiinnostaisi näytellä. Vastasin kyllä tietämättäni, mitä tuleman pitää.

Myös Italiaan lähtö ja sen tuomat haasteet ovat aiheuttaneet pohdintaa. Pyörätuolissa istuva Petri ei ole käynyt ulkomailla kahdeksaan vuoteen.

– Venetsia nyt ei ole mikään esteettömyyden kehto, mutta kyllä sitä tavalla tai toisella pärjätään, Petri sanoo luottavaisesti.

– Kyllä minä siitä Venetsiasta silti haaveilen, ei mahda mitään. Kahdeksan vuotta sitten kävin viimeksi Teneriffalla ja nyt taas.

Petri kertoo sairautensa edenneen vuosien aikana nopeasti. Elokuva kuvattiin vuonna 2019. Jo kahden vuoden aikana Petrin kunto on heikentynyt niin paljon, että kuvaaminen ei olisi enää tänä päivänä onnistunut.

– Tämä voi olla viimeinen reissuni. Ei sitä koskaan tiedä, Petri muistuttaa.