Missifinalisti Janette avautuu elämästä Aspergerin kanssa: "En saa enää raivokohtauksia"
Yleisön suosikiksi kruunattu Janette Keski-Jyrä teki missikiertueella työtä levittääkseen tietoa neurokirjosta. Nyt hän tähtää yhä ylemmäs urallaan.
Vuoden 2025 Miss Suomi -kisojen finalistien joukosta erottui 27-vuotias Janette Keski-Jyrä. Tamperelainen yrittäjäperheen tytär hurmasi olemuksellaan Suomen kansan sen verran tehokkaasti, että hänet kruunattiin yleisön suosikiksi.
Tamperelaiseen kahvilaan tullessa Janette vetää esiin etukäteen tekemänsä muistiinpanot. Ajatukset lähtevät muuten rönsyilemään. Janette kertoo haluavansa valmistautua kaikkeen perusteellisesti, sillä selkeät suunnitelmat rauhoittavat ajatuksia ja tuovat turvaa.
– Yleisön suosikiksi valinta tuntui ihan superhyvältä. Tuntui kivalta, että niin moni suomalainen oli äänestänyt minua ja nähnyt minussa potentiaalia. Ulkoisesti, toki, mutta toivon myös, että he näkivät myös persoonaani ja aitoutta. Toivon, että se ratkaisi tämän, Janette kiittelee.
Missikiertueella aiheet, joita Janette tahtoi tuoda esille, olivat ADD ja Aspergerin syndrooma – diagnoosit, jotka hän itse sai ala-asteikäisenä.
– En ole ikinä hävennyt niitä millään tapaa, vaan olen ollut kaikille avoin. Tuntui tosi luontevalta missikisoihin hakiessa, että haluan tuoda tämän esiin; että olemme kaikki erilaisia, vaikka ei olisi diagnoosiakaan, Janette toteaa.
”En ole hullu”
Jo lapsena Janette kertoi hyvin avoimesti itsestään. Esimerkiksi kouluun muita myöhemmin saapumisen hän saattoi kuitata kertomalla suoraan olleensa terapiassa.
– Äiti on kertonut, että kerran yksi poika kysyi, että ”ooksää joku hullu, kun sää käyt aina siellä terapiassa?” Vastasin iloisesti, että ”en ole!”, Janette nauraa.
Negatiivisetkaan kommentit eivät tuntuneet Janetesta nuorena pahalta, sillä hän tiesi, ettei hänessä ollut mikään vialla. Lapsena oireista etenkin aistiyliherkkyydet olivat selkeitä, kun esimerkiksi vaatteet tuottivat Janetelle ongelmia.
– Oli vaikeaa pitää mitään vaatteita päällä. Yleensä hilluin alasti tai jossakin kaavussa, Janette muistelee.
Samoin jotkut äänet aiheuttivat Janetelle pienenä raivokohtauksia. Ruuan maiskuttelu, aivastukset ja taputtaminen ärsyttävät yhä.
– Kyllä minua edelleen ärsyttää tietyt äänet, mutta en saa niistä enää raivokohtauksia, Janette nauraa.
Ystävyyssuhteet karsiutuivat
Neurokirjon ihmisille ovat tyypillisiä haasteet sosiaalisissa suhteissa, ja Janettekin tunnustaa opetelleensa sosiaalista kanssakäyntiä paljon lapsena.
– Aspergeriin kuuluu tietynlainen mustavalkoisuus ja suorapuheisuus, eikä varsinkaan nuorempana osaa suodattaa sanomisia. Vaikka en tarkoittanut mitään pahaa, saatoin vahingossa loukata ihmisiä suorapuheisuudellani. Se aiheutti ystävyyssuhteisiin aika paljon kränää, eikä minulla olekaan montaa ystävää lapsuuden ajalta, Janette pohtii.
– Monilla asioilla on varjopuoli, mutta myös hyvä puoli. Esimerkiksi nyt, kun olen oppinut suodattamaan sanomisiani, olen todella rehellinen ja avoin ja sitä kautta aito. Se on ehkä suurin vahvuuteni, hän jatkaa.
Avoimelta ja suorasanaiselta ystävältä voi luottaa kuulevansa totuuden, jos sellaista kaipaa. Epäsuorat ilmaukset eivät kuulu Janeten sanavarastoon.
Kuormittavaa yliajattelua
Aikuisiällä käytös on kiepsahtanut oikeastaan toisin päin, kun Janette analysoi sanomisiaan ja käytöstään turhankin tarkkaan.
– Muiden ihmisten tulkinta on ollut vaikeaa, ja olen yrittänyt opetella sitä. Nyt ehkä ylitulkitsen ihmisiä, mikä on kuormittavaakin. Mutta ainakin säästyn turhilta konflikteilta, Janette tuumaa.
Rutiinien ja aikataulujen tärkeys on säilynyt tärkeänä myös aikuisena. Päivä on oltava suunniteltuna ja aikataulutettuna etukäteen, muuten hän ei saa mitään aikaan. Siihen on onneksi löytynyt oma, toimiva tapa.
– Muuten vähän halvaantuu siihen, että on niin paljon mielessä. Jos on se suunnitelma, kaikki on hyvin, Janette myöntää.
Hektisen viikon jälkeen palautumiseen kuluu kyllä päiviä, jolloin aikataulu on suunniteltu kevyemmin. Vaikka Aspergerin oireet saattavat kuulostaa lähinnä haitoilta, piilee niiden joukossa myös elämässä hyödyttäviä piirteitä. Janette osaa keskittyä todella tarkasti innostuksen ja mielenkiinnon kohteisiin.
– Olen saanut usein töissäkin palautetta siitä, että huomaan todella yksityiskohtaisesti asioita, joita monet eivät huomaisi. Siitä on paljon hyötyä, Janette pohtii.
Avoimuus on tärkeää
Janette ei ole hävennyt Aspergeria, mutta ymmärtää, että joillekin se saattaa olla vaikea diagnoosi hyväksyä. Toisaalta monet neurotyypilliset ihmiset saattavat kuvitella neuroepätyypillisten sopivan jonkinlaiseen muottiin, mikä ei suinkaan pidä paikkaansa.
– Kuulee sellaista, että ”en olisi ikinä ajatellut, että olet kirjolla”. Meitä on niin monenlaisia, eikä neuroepätyypillisyyttä ehkä huomaa keskustellessakaan, Janette toteaa.
Janette haluaa julkisuudessa poistaa häpeää ja rohkaista avoimuuteen neurokirjosta.
– Olemme kaikki erilaisia, ja kaikissa on jotakin tosi kaunista ja persoonallista, hän summaa.
Tulevaisuus auki
Tätä nykyä Janette työskentelee perheensä kampaamoyrityksen kaupallisella puolella. Tosin hinku on kova myös juontotehtäviin, kuvauksiin ja laulajaksi. Aiemmin Janette uskalsi vain haaveilla tällaisesta, kun oma arkuus oli esteenä kotimaanmatkailullekin.
Missikiertueen jälkeen Janette uskaltautuu jo reissuille ilman perhettäänkin. Jos finaalipaikan saanut Janette pääsee edustamaan Suomea Miss World -kisoihin, lähtee sentään äiti mukaan, jos sellainen on sallittua.
– Perhe on minulle tosi, tosi, tosi tärkeä. Vietän paljon aikaa perheeni kanssa, viikonloput olemme yhteisellä mökillä, Janette kertoo.
– Löysin missikisojen aikana sellaisen syvän palon ja kiinnostuksen, jollaista minulla ei ollut aiemmin ollut. Oikeasti nautin esiintymisestä. Haluaisin lisää erilaisia esiintymishommia. Mutta ehkä suurin haaveeni on, että voisin joskus tehdä omaa musiikkia, Janette tuumaa.
Missikiertueellakin Janette sai kehuja ja rohkaisua laulustaan sekä tietenkin roppakaupalla esiintymiskokemusta.