Miikan raju metsäretki: Salama löi kyljestä ulos – ”Lensin ilmassa muutaman metrin päähän”

Kyyhkysjahtia harrastava Miika Jylhä, 47, on samoillut Kaustisilla Jylhän kylän metsiä jo vuosikymmenet. Elokuussa utuisen sateisena aamuna metsälle lähteneen Miikan maallinen taival oli loppua ison kuusen juurelle, kun salama iski puun latvaan ja sieltä Miikaan.

– Olen todella onnekas, että olen hengissä. Kiitos pelastusalan ja sairaalahenkilökunnan, potilas kiitteli toipuessaan Seinäjoen keskussairaalassa.

Kun Miika lähti kyyhkysjahtiin aamutuimaan, ilma oli tihkusateinen. Oltuaan tuntikausia passissa hän haki kaupasta evästä ja istahti retkijakkaralleen ison kuusen alle lounastamaan ja asetti reppunsa sekä haulikkonsa vierelleen.

– Jostain kauempaa alkoi kuulua ukkosen kumua ja näin salaman. Sen jälkeen ilma alkoi kuitenkin kirkastua. Yhtäkkiä jossain yläpuolellani jysähti mielettömän lujaa. Lensin ilmassa muutaman metrin päähän ja jäin maahan makaamaan.

Yhä tajuissaan ollut Miika ihmetteli, mitä oli tapahtunut.

– Sitten tunsin, että jalkani olivat liikuntakyvyttömät. En kuitenkaan alkanut panikoida, sillä olen perusluonteeltani rauhallinen.

Miikan ensimmäinen ajatus oli, että toinen metsästäjä ampui häntä kohti vahingossa.

– Haistoin palaneen lihan hajun ja veren. Mielessä kävi, että oma haulikkoni oli jotenkin lauennut itseäni kohti. Tunsin, kuinka saappaani alkoi täyttyä verestä. Myös korvastani alkoi valua verta.

Miikan sydän löi yhä kiivaammin.

– Koitin sormellani takareittäni ja tunsin, että siellä on reikä. Onneksi olen pitänyt yllä ensiaputaitojani ja ymmärsin tehdä jalkaan vyölläni kiristyssiteen.

Miika sai hälytettyä puhelimellaan hätäkeskuksestä apua. Pelastushenkilökunnan tulo kesti Miikan mukaan puolisen tuntia.

– Pysyttelin hereillä läpsyttelemällä kädellä poskiani. Tiesin, ettei pidä nukahtaa, sillä se voi olla viimeinen kerta.

Pelastajajoukon antaessa ensiapua kovan onnen kyyhkystäjä oli vielä tajuissaan.

– Kuulin jonkun huutavan, että ”ei se olekaan haulikon aiheuttama, katsokaas tuota puuta, siihen on iskenyt salama ja myös tuohon mieheen”.

Miika kannettiin miesvoimin lavetilla metsikön läpi peltoaukealle laskeutuneen ambulanssikopterin kyytiin.

– Jossain vaiheessa taju pimeni, ja heräsin Oulun yliopistollisen keskussairaalan teho-osastolta karmeissa kivuissa.

Seuraavien päivien aikana Miikaa operoitiin useasta eri kohdasta. Salama oli tehnyt pahaa jälkeä iskettyään hänen takareiteensä ja tultuaan suihkunomaisina säihkeinä ulos varpaista ja toisesta kyljestä.

– Oikea jalka turposi ensimmäisten päivien aikana niin suureksi, että se jouduttiin leikkaamaan kahdelta puolelta avonaiseksi, jotta paine laskisi, ja etten menettäisi koko jalkaa.

Seiska tapasi Miikan sairaalassa, kun kohtalokkaasta salamaniskusta oli kulunut reilut kolme viikkoa. Sairaalasängyssään lehtivieraat vastaanottanut mies oli kovasta kipulääkityksestä huolimatta yllättävän virkeä.

– Kävin kuoleman porteilla, mutta sain uuden mahdollisuuden. Olen joutunut ennenkin elämässäni vaikeisiin paikkoihin, mutta silloin kun elämässä ollaan selkä seinää vasten, ainoa tie on eteenpäin, Miika painotti.

Hän joutuu viettämän sairaalakuntoutuksessa vielä usean kuukauden. Äskettäin Mikan jalasta poistettiin sata tikkiä.

– Ensin pitää opetella uudestaan kävelemään. Aika näyttää sitten tarkemmin, mitä muita tuhoja salama on minussa tehnyt. Sitten joskus, kun pääsen täältä omin jaloin kotiin, kutsun Seiskan kahville, Miika lupasi.

Seiskasta

TILAA SEISKA TÄSTÄ!