Marion Rung 80 vuotta – tiesitkö tätä iskelmälegendasta?
Vain elämää -sarjan vierailijana pari viikkoa sitten hurmannut Marion Rung uskoo korkeampaan voimaan ja lähtee keväällä vielä kerran kiertueelle.
Marion Rung ei muista itse olleensa erityisen innostunut, kun Eero Väre alkoi puhua iskelmälaulun SM-kisoihin osallistumisesta vuonna 1961. Väre oli Kipparikvartetin kakkostenori ja perhetuttu, jonka luona Marion oli käynyt laulutunneilla.
– En ole ollut se lapsi, joka nousee kolmevuotiaana seisomaan ja esiintyy kaikille. Olen periaatteessa hyvin ujo, sisäänpäin kääntynytkin osin. En oikeastaan tajunnut silloin, mistä oli kyse. Olin 14 tai 15, ja hyvin naiivi ja lapsellinen vielä. Ajattelin, että okei, tämä voi olla kiva ilta, Marion kertaa.
Joulukuun 7. päivänä 80 vuotta täyttävän Marionin äiti oli esiintynyt laulajana, mutta äidin ja tyttären yhteinen esiintyminen Helsingin juutalaisen yhteiskoulun juhlassa oli jäänyt Marionin mieleen siksi, ettei hän uskaltanut nostaa katsettaan lattiasta yleisöön.
– Äitini oli toista maata. Hän esiintyi mielellään ja otti yleisön hienosti. Jälkeenpäin olen kuullut, että monet äidin ystävät ihmettelivät, miten minusta tuli esiintyjä.
Ensilevytys kertoi BB:stä
Mutta niin vain Marion sijoittui iskelmälaulun SM-kisoissa toiseksi ja sai ensimmäisen levytyssopimuksensa. Ensilevytys oli ajan suuren elokuvatähden nimeä kantanut single Brigitte Bardot.
Seuraavana vuonna Marion lähti 16-vuotiaan uteliaisuudella edustamaan Suomea Euroviisuihin kappaleella Tipi-tii.
– Lähdin samanlaisella fiiliksellä kuin vuotta aiemmin iskelmälaulun SM-kisoihin, että tämä on varmaan kiva matka ja kokemus, Marion muistelee.
Marion lauloi Suomen seitsemänneksi. Se poiki esiintymisiä ja julkisuutta. Neuvoteltuaan vanhempiensa kanssa nuori laulaja jätti harjoittelijan paikkansa Helsingin Fredrikinkadulla sijainneessa kampaamossa.
– Siihen aikaan kukaan ei ajatellut, että laulamisella voisi elättää itsensä, vaan oli itsestään selvää, että piti olla ammatti. Sillä tiellä olen.
– Minut on ikään kuin nostettu tälle polulle. Kuin jokin korkeampi voima olisi sen tehnyt ja sanonut: tämä on sinun polkusi. En olisi varmaankaan valinnut tätä, koska luonteeni ei ollut esiintyjän luonne. Tietenkin luonne on ajan mittaan muuttunut, mutta se ujo ja vetäytyvä puoli minussa on edelleen.
– En ole uskonnollinen, mutta uskon johonkin korkeampaan voimaan.
"Minä selviän"
Marionin musiikkiteatteriesiintymiset alkoivat 1960-luvun puolimaissa. Hän aloitti myös ravintolashow't ensimmäisten suomalaislaulajien joukossa. Ensimmäinen oma ravintolashow oli vuoden 1968 Marion on onnellinen.
– En ole ikinä pelännyt hypätä oman laatikkoni ulkopuolelle. Vasta kotona olen alkanut miettiä, osaanko ja pystynkö. Omasta mielestäni tietenkin pystyn, siksi tänäkin päivänä olen tässä. Se on sisäsyntyinen asenteeni, että minä selviän.
Kokemukset isoilta lavoilta ja isojen orkesterien kanssa kantoivat hedelmää 1970-luvulla. Vuonna 1973 Rung oli toisen kerran Suomen edustaja Euroviisuissa ja sijoittui kuudenneksi Rauno Lehtisen kappaleella Tom tom tom.
Seuraavana vuonna hän voitti Sopotin laulufestivaalikisan, mikä poiki usean vuoden yhteistyön saksalaisen tuottajan Gerd Thumserin kanssa.
Marion levytti useita saksankielisiä iskelmiä Keski-Euroopan markkinoille, kenties tunnetuimpana El Bimbon. Samaan aikaan läpi 1970-luvun hän takoi kultalevyn toisensa perään Suomessa.
– Se oli maailman ihaninta, mutta en ajatellut niin. Minun annettiin ymmärtää, että olisit täällä Saksassa enemmän, että voisimme rakentaa tätä uraa lisää. En taaskaan haaveillut, että minusta voisi tulla iso tähti siellä. En ole koskaan ajatellut niin.
Vuosikymmen vaihduttua 1980-luvuksi Marion voitti itäblokin Euroviisujen vastineeksi järjestämät viimeiset Intervision laulukilpailut Puolan Sopotissa. Kappale oli Esko Koivumiehen säveltämä ja sanoittama Hyvästi yö.
– Se on yksi suosikeistani, mahtava laulu, lämminhenkinen ja toivoa antava. Kerran jossakin maaseudulla nuori tyttö tuli keikan jälkeen sanomaan, että hän pelastui itsemurhalta kuuntelemalla Hyvästi yötä.
1980-luvun alussa Marion sai tyttären, mutta pian sen jälkeen alkoivat vaikeat vuodet. Hän jäi avioeron jälkeen yksinhuoltajaksi.
– Elämässä oli kaikenlaista turbulenssia. Olin huonossa hapessa ja kävin terapiassa viitisen vuotta.
Sitten tuli 1990-luvun alun lama, ja työt vähenivät. Marion päätti alkaa opiskella uutta ammattia. Musiikkiterapeutin opintoihin ei ollut asiaa ilman ylioppilastutkintoa, mutta taideterapeutin opinnot hän ehti aloittaa.
Sitten hän sai levytettäväkseen uuden albumin: Nuo silmät.
– Se myi melkein kultaa ja muutti kaiken. Olen kiitollinen siitä.
"Olen todella kiitollinen"
Vuosituhannen vaihteessa Marion yhdisti voimansa kolmen kollegansa – Paula Koivuniemen, Lea Lavenin ja Katri Helenan – kanssa menestyksekkäällä Leidit lavalla -kiertueella.
– Se oli yksi ihanimpia aikoja urallani. Kaikki siinä oli ihanaa. Oli mahtavaa tehdä yhdessä, ja meillä oli mahtavia keskusteluja. Olen aina tykännyt tehdä ryhmässä töitä.
Kun ikätoveri Katri Helena tämän vuoden elokuussa hyvästeli jäähyväiskonsertissaan yleisön Olympiastadionilla, Marion istui yleisön joukossa.
– Se oli ihanaa. Nautin tosi paljon.
Marion itse ei ole vielä jättämässä jäähyväisiä, vaan lähtee ensi keväänä kymmenen konsertin kiertueelle. Kiertueen nimi kertoo ehkä laulajan tunnelmista: Elämälle kiitos!
Vanhimpia levyttämiään kappaleita hän on esittänyt jo yli 60 vuotta, mutta ne eivät kyllästytä.
– Rakastan kaikkia näitä lauluja, joita esitän. Suhteeni niihin on vain syventynyt, enkä koskaan ole ajatellut, että hoh-hohhoijaa, en jaksa näitä samoja. Ne laulut ovat voimavarani ja antaneet minulle mahdollisuuden esiintyä vielä tänäkin päivänä. Olen todella kiitollinen.
