Mahtava tarina julki! Näin Jore Marjarannan musiikkiura alkoi: Huijasi Albert Järvistä jäätävällä vedätyksellä

Jore päätyi muusikoksi sattumalta. Lahtelainen ex-kokki lauloi Hurriganes-idolinsa Albert Järvisen bändissä tämän kuolemaan asti.
Leningrad Cowboysista, Guitar Slingersistä ja soolourastaan tuttu Jore Marjaranta, 62, päätyi solistiksi sattumalta. Musiikki on kulkenut pienestä pitäen hänen matkassaan, sillä Jore muistelee viritelleensä äänijänteitään jo kolmevuotiaana Kuusamossa.
Jore Marjaranta kertoo vaiherikkaasta elämästään Seiskalle:
– Äitini kertoi, että lauloin sen ikäisenä Rakastan elämää. Se on varmaankin ollut hittibiisi silloin 1964 ja soinut radiossa, Jore naurahtaa Seiskalle.
– Kuusamossa keksin, miten mattopiiskasta ja sulkapallomailasta sai loistavan ilmakitaran. Niitä oli kiva pitää kädessä ja kuvitella soittavansa. Henkarin osistakin tuli hyvät rumpukapulat, joten joku tarve sitä oli luoda rytmiä.

Kohtalo kuljetti Lahteen
Kuusamossa yksinhuoltajaäitinsä ja välillä mummonsakin kanssa asuneen Joren elämä mullistui, kun hänen äitinsä tapasi uuden miehen.
– Mies oli Lahdesta, ja mekin muutimme sinne. Olin silloin 7-vuotias ja muistan yhä elävästi, kun saavuimme kesäisenä päivänä Lahteen Vesijärvenkadulle. Siitä alkoi nuoruuteni Lahdessa.
– Olen syntynyt Kemijärvellä ja viettänyt lapsuuttani Kuusamossa, mutta miellän itseni lahtelaiseksi. Sillä kaupungilla on merkittävin vaikutus siihen, minkälainen mies tänään olen. Kaikki palaset alkoivat rakentumaan sieltä, Jore tunnelmoi.

Verratonta yöruokaa
Ennen Sleepy Sleepersiä, Mato Valtosta ja kumppaneita Jore ei tietänyt tuon taivaallista kaupungin musiikkikuvioista. Lahden Mukkulassa varttunut nuori mies oli päättänyt seurata äitinsä jalanjälkiä ravintola-alalle.
– Siihen aikaan Lahden hotelli- ja ravintolakoulu toimi Mukkulan kartanolla, jonne oli kotoani kivenheiton matka. Sekin vaikutti valintaani, mutta kyllä minua ruoanlaitto aidosti kiinnosti. En vaan ymmärtänyt siitä hölkäsen pölöystä.
En erottanut tilliä persiljasta
– En erottanut tilliä persiljasta, mutta jälkikäteen ajatellen kokkikouluun hakeminen oli elämäni paras päätös.
– Siellä käytiin kaikki mahdollinen läpi: alkuruoat, lämpimät ruoat, jälkiruoat ja jopa yöruoat. Vorschmack ja Janssonin kiusaus ovat edelleenkin ihan parhaita herkkuja, jos on ottanut vähän hapanta!
Lue lisää: Elämäni biisi -tähti Jore Marjarannasta ei pitänyt tulla laulajaa – tältä hän näytti entisessä ammatissaan

Virrenveisuu mullisti elämäni
Jore alkoi sotkeutua lahtelaisiin bändikuvioihin 1970-luvun puolivälin jälkeen. 15-vuotiaana äidiltään ensimmäisen kitaransa saanut nuorukainen ihaili Hurriganesia, muttei tohtinut edes haaveilla muusikonurasta.
– Rippikoulussa tutustuin yhteen jätkään, joka soitteli bändeissä. Jatkoimme molemmat isosleirille uudeksivuodeksi Iittiin. Yhtenä leiripäivänä kirkossa oli jumalanpalvelus, jonka aikana uskalsin kunnolla laulaa virsiä, Jore muistelee.
– Tämä bändijätkä sattui istumaan vieressäni kirkossa ja piti kuulemastaan. Seuraavana kesänä pääsin bändiin. En osannut odottaa niin mahtavaa käännettä. Se oli kuin johdatusta: kannatti avata suunsa ja laulaa kirkossa.

Tutustui Mato Valtoseen
Varusmiespalveluksen suoritettuaan Jore julkaisi ensimmäisen levynsä 1980. Se äänitettiin samaisella Vesijärvenkadulla legendaarisella Microvoxin studiolla, mutta The Clap -yhtye ei ollut kummoinen menestystarina.
Albumin sanoitukset olivat kuitenkin Mato Valtosen kynästä, ja yhteistyö poiki myöhemmin kaikenlaista. Aluksi Joresta tuli Sleepy Sleepersin roudari.
– Joskus pääsin laulamaankin, jos Järvenpään Sakke sattui olemaan myöhässä. Toimin hetken myös Peer Güntin roudarina. Viisi vuotta niissä hommissa sai riittää, koska selkäni kipeytyi. Fiksumpi jätkä olisi toki hakenut lisää lihasta kuntosalilta.

Albert Järvisen bändiin
Joren päätös osoittautui oikeaksi, sillä pian hänen puhelimensa pirisi. Soittajana oli tunnettu keikkamyyjä Tiina Vuorinen, joka pyysi häntä Albert Järvisen bändin koelauluun. Silloin Joren polvet notkahtivat.
– Hurriganesin Roadrunner oli iskenyt tajuntaan, se oli kovin levy ikinä. Ja yhtäkkiä olin itse menossa laulamaan Albertille. Mietin, että ei hemmetti, luulisi hänen bändiinsä haettavan eturivin tyyppejä, eikä mistään roudareiden riveistä, Jore nauraa.
Koelaulu jännitti, mutta sujui hyvin. Kitaravirtuoosi Järvinen oli sen jälkeen udellut Joren keikkakokemuksia.
– Huijasin ja sanoin, että joo joo, keikkaa on tullut heitettyä, vaikka oikeasti olin laulanut vain lahtelaisissa puistoissa. Sain kuitenkin paikan, ja Albert nosti minut eturiviin. Sekin oli elämääni mullistanut hetki, sillä sen vaikutukset näkyvät yhä.
Harvinaiset kuvat! Tältä näyttää 40-vuotiaana menehtyneen Hurriganes-legendan lapsenlapsi

Leningradin lehmipojaksi
Jore lauloi Albert Järvisen bändeissä tämän kuolemaan saakka 1991. Mestarikitaristin poismeno oli luonnollisesti kova paikka, mutta kesken surutyön Mato Valtonen riensi jälleen hätiin ja tarjosi paikkaa Leningrad Cowboysista.
Sleepy Sleepersin raunioille kasatusta orkesterista tuli jättimenestys. Jorekin lauloi tötterö päässään ja suippokengissään yleisömassoille, jotka olivat kokoluokaltaan ennenkuulumattomia suomalaisyhtyeille.
Bajamajoja oli varattu 10 000 ihmiselle, mutta...
– Total Balalaika Show Puna-armeijan kuoron kanssa oli ihan uskomaton kokemus. Mato ja Sakke olivat varanneet bajamajoja 10 000 ihmiselle, mutta Senaatintorille saapuikin 70 000 katsojaa. Seuraavaksi esiinnyimme Berliinissä yli 50 000 katsojalle.
– Berliinin-keikka oli sattumoisin sama päivä, kun viimeiset liittoutuneiden joukot lähtivät Saksasta. Ja seuraavana päivänä paikallisissa lehdissä luki, että venäläiset järjestivät rokkikonsertin suomalaisten kanssa, Jore hymähtää.

Rollarit New Yorkissa
Leningrad Cowboysista tuli aikansa ilmiö, joka heitti jättikonsertteja ympäri maailmaa. Suomalaisia tötteröpäitä vietiin Moskovasta New Yorkiin, jossa MTV Music Video Awardseissa takahuonekavereina oli The Rolling Stones.
– Kiersimme yli 30 maata. Kaikki keikat olivat loppuunmyytyjä, vaikka lauloimme ensimmäiset keikat puoliksi suomeksi. Ne olivat vuosia, jolloin todella opeteltiin pistämään tötteröä päähän, Jore äimistelee.
– Kyllä sitä on välillä tullut mietittyä, miten käsittämättömiä juttuja onkaan päässyt tekemään. Esimerkiksi se Senaatintorin keikka 1993 oli Suomen musiikkihistorian ensimmäisiä jättikonsertteja - ja senkin joutuivat järjestämään lahtelaiset!
