Linnéa Mynttinen sai turvapaikanhakijasta ystävän ja avustajan: lue koko tarina!
Maaliskuussa 80 vuotta täyttävä Linnéa Mynttinen oli viime joulun alla pahassa pulassa. Jalat olivat menneet huonoon kuntoon jo kesällä, eikä hän uskonut selviävänsä joulunpyhistä yksin pyörätuolin kanssa. Hän kysyi avustajaa jopa seurakunnalta, mistä ei kuitenkaan apua herunut. Kun hän viimein sai kunnalta luvan palkata avustajan, joulu oli jo niin lähellä, ettei hän olisi ehtinyt sellaista löytää ennen pyhiä.
– Olin todella lirissä, ja mietin, että vastaanottokeskuksissa on terveitä ihmisiä vaikka kuinka, eikä minun pyörätuolini työntämiseen tarvitse mikään suuri professori olla, Linnéa muistelee.
Linnéa päätti soittaa Evitskogin vastaanottokeskuksen johtajalle. Tämä vastasi, että hänellä oli eräs, joka voisi auttaa.
36-vuotias irakilainen tilastotieteilijä ja it-insinööri Ali Kamil al-Sammarnaie saapui Suomeen turvapaikanhakijana 15. heinäkuuta 2015.
– Jouduin pakenemaan maastani, koska työskentelin Irakin hallitukselle. Pakenin Turkkiin, sieltä veneellä Kreikkaan ja edelleen Euroopan halki Suomeen. Matka oli vaarallinen, koska ihmissalakuljettajat eivät välittäneet muusta kuin rahoistamme, Ali kertoo.
Alin vaimo sekä neljä- ja kuusivuotiaat tyttäret jäivät Irakiin. Ali ei halunnut riskeerata heitä salakuljettajien armoille, mutta nyt hän pelkää kuollakseen heidän puolestaan.
– Kun juttelin vaimoni kanssa puhelimessa kolme viikkoa sitten, kuulin puhelun taustalla kranaattien räjähdyksiä.
Perheensä Ali näki viimeksi tunnin ajan Turkissa viime vuoden helmikuussa.
Alille oli alusta asti selvää, että vapaaehtoinen auttaminen olisi ainoa tapa kertoa apua tarjoaville suomalaisille, että turvapaikanhakijat ovat hyviä ihmisiä ja tulevat rauhassa.
– Otin vastuuta, ja suunnittelin Evitskogin vastaanottokeskuksen vapaaehtoistoimintaa. Lähetin vapaaehtoisia vanhainkoteihin auttamaan. Jos suomalainen perhe tulee keskukseen hakemaan apua, vaikka nurmikonleikkaukseen, niin pidän huolen, että he saavat sitä, Ali kertoo.
Yksi suurimmista järkytyksistä Alille oli se, kuinka yksinäisiä vanhat ihmiset Suomessa ovat.
– Vanhainkodeissa heille voidaan tarjota hoitoa, mutta ei tunteita. Se on lasten tai lastenlasten tehtävä. Irakissa emme voisi koskaan jättää vanhempiamme vanhainkotiin, Ali kertoo.
Kun vastaanottokeskuksen johtaja esitteli Linnéan ja Alin toisilleen, Linnéa näki heti Alin silmistä, että he tulisivat keskenään hyvin toimeen. Ensimmäisellä tapaamisella Ali työnsi Linnéaa pyörätuolissa viemään kynttilöitä hänen isovanhempiensa, vanhempiensa ja aviomiehensä haudoille hankalissa talviolosuhteissa. Nykyään kaksikko on parhaita ystäviä, ja Linnéa juttelee usein puhelimessa Alin vaimon ja lasten kanssa.
– Alin nuorin tytär laulaa minulle puhelimessa arabiaksi ja minä laulan hänelle takaisin Jänis istui maassa -laulua, vaikka en kaikkia sanoja osaakaan, Linnéa nauraa.
Ali saa avustamisesta Kirkkonummen kunnalta 10 euroa tunnilta noin tunnista per päivä, mutta hän ei vietä aikaa Linnéan kanssa rahan takia. Seiskan vieraillessa Linnéan luona Ali oli ollut paikalla koko päivän. Ali oli vienyt ja hakenut Linnéan sairaalasta, ja illan päätteeksi kaksikko suuntasi vielä Kirkkonummen kirjastolla järjestettyyn konserttiin.
Alia Linnéa hehkuttaa maasta taivaaseen, mutta kaksikko on saanut kokea myös ihmisten ennakkoasenteet. On ihmisiä, jotka eivät edes tervehdi Linnéaa, kun Ali on mukana.
– Tuttavat soittelivat aluksi, että kuinka sinä uskallat. Sehän voi väkisinmaata sinut. Yksi lapsistani ei halua enää olla minun kanssani missään tekemisissä, kun minulla on tämä ulkomaalainen terroristi huushollissa. Olen kuulemma häpäissyt koko suvun. En minä hakenut julkisuutta tai tajunnut, että siitä tulee joku sensaatio, kun minä tarvitsen apua ja saan mukavan ihmisen auttamaan, Linnéa kauhistelee.
Kuvat: Pasi Murto
Linnean ja Alin ystävyydestä kertoi ensin Yle: