Laulaja Mika Pohjonen esittelee tulipalossa tuhoutuneen kotinsa - "Koko katto paloi savuna ilmaan"
Vuoden 1992 tangokuningas Mika Pohjonen, 47, harppoo mietteliäänä omakotitalonsa raunioilla. Tiilitalon jykevä runko on yhä pystyssä, mutta kattoa ei enää näy. Tilalla on vain rakennusliikkeen väliaikainen katos. Koko koti on ympäröity rakennustelineillä, ja työkoneet pauhaavat.
Talon sisällä on oltava varovainen, ettei tiiliä putoa välipressun läpi kupoliin.
– Meillä olisi kyllä hyvä olla kypärät päässä, Mika hymähtää Seiskan reportterille ja kuvaajalle.
– Kyllähän tämä näky vetää hiljaiseksi. Joka kerta täällä käydessä tulee huokaistua syvään. Varmaankin mieliala alkaa kohentua, kun pääsemme purkuvaiheesta rakentamaan jotain uutta.
Puoli Suomea hätkähti maaliskuisena aamuna, kun tieto Mikan kotitalon tulipalosta levisi kulovalkean tavoin. Liekit löivät Lahden Parsikadulla niin, että paikalle hälytetyn Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen sammutustyöt jatkuivat pitkälle iltapäivään.
Tuolloin ilmassa oli paljon kysymyksiä. Nyt muutama kuukausi myöhemmin savu on kirjaimellisesti hälvennyt. Mikan mukaan epäilyt palon syttymissyystä osoittautuivat oikeiksi.
– Se oli sähköpalo, eli sähköjohdoista lähtenyt. Siellä on joku jyrsijäntyyppinen käynyt järsimässä, orava tai vastaava. Talon yläpohjasta löytyi selkeä syttymispaikka, hän selostaa osoittaen kärventyneitä kattorakenteita.
Onni onnettomuudessa oli, että palo syttyi aamulla eikä vaikkapa keskellä yötä. Mikan avopuoliso Ulla Bürger oli juuri ehtinyt poistua päivän asioille, mutta Mika lapsineen ja muutama remonttimies olivat kaikki sisällä talossa.
– Olin vessassa, kun palohälytin alkoi soida. Remppakaverit tekivät viimeisiä listoituksia aivan hälyttimen vieressä ja ihmettelivät, kun se alkoi huutaa.
Asunnossa oli sahattu listoja, ja Mika ajatteli herkän palohälyttimen kenties reagoineen johonkin siitä syntyneeseen katkuun.
– Menin kuittaamaan laitetta hiljaiseksi, mutta ihmettelin, kun siitä olikin virrat pois.
Mika ja remppamiehet päättivät tuulettaa taloa. Ikkunoiden avaaminen avasi kuitenkin myös silmät: ulkosalla näkyi siihen malliin savua, että he tajusivat jonkin olevan pahasti vialla. Seuraavassa hetkessä koko talo oli evakuoitu.
– Seuraavassa hetkessä Ulla ajoi takaisin pihaan ja totesi katon olevan tulessa. Sisällä sitä ei pystynyt havainnoimaan, koska olimme tehneet talossa remonttia ja tottuneet erilaisiin remonttikatkuihin. Emme olleet sisällä havainneet mitään tulipaloon viittaavaa, Mika muistelee.
– Näin jälkeenpäin ajatellen ihmeen hyvin sitä pystyi sellaisessa tilanteessa toimimaan: välittömästi soitto hätäkeskukseen, palokunta paikalle ja komensin kaikki ulos!
Mikalla ei ollut varaa jäädä tuleen makaamaan. Seurasi kolmetuntinen rumba, jonka aikana Mika asioi palomestarin, poliisien ja vakuutusyhtiön kanssa. Toimittajatkin soittelivat taukoamatta.
Kaiken kaaoksen keskellä työtkin velvoittivat. Sen hän tosin muisti vasta myöhemmin kiikuttaessaan tyttönsä tilapäisesti muutaman kilometrin päähän autoliikkeeseensä turvaan.
– Heti pihaan saavuttuani huomasin matkailuauton, joka piti luovuttaa asiakkaalle neljän minuutin päästä. Tilanne oli aika hektinen, mutten voinut ilmoittaa asiakkaalle, että heidän lomansa on peruttu koska meidän talomme palaa, Mika naurahtaa.
– Niinpä hoidin äkkiä kaikki paperiasiat kuntoon ja auto luovutettiin asiakkaalle. Sen jälkeen hoidin lapsia ja tilasin heille vähän ruokaa, kunnes palokunnalta tuli tieto, että talosta voisi vielä mahdollisesti pelastaa jotain ennen kuin sisäkatot sortuvat.
