Lapsensa menettäneeltä Varpu Hintsaselta koskettava avautuminen: "Kirjoitan kuolemasta vaikka jonkun juhannus menisi pilalle"

Sami ja Varpu Hintsanen menettivät Senja-tyttärensä vuonna 2019. Syöpään menehtynyt tytär oli tällöin vain kahdeksanvuotias. Rakas tytär menehtyi juuri ennen juhannusta, minkä takia Varpu kertoo juhannuksen olevan yhä vaikeaa aikaa.

Varpu on julkaissut Instagramiin kauniin kesäisen kuvan, jossa hän esittelee vaaleanpunaisista kukista tehtyä seppelettä. Kuvassa hän hymyilee auringossa. Kuvan saatesanoihin hän on kirjoittanut herkästi juhannukseen liittyvistä tunteista.

– "Ei nyt viitsi pilata tätä ihanaa ja kaunista juhlapäivää puhumalla ikävistä aiheista", Varpu pohjustaa.

Tyttären kuolemasta neljä vuotta – Varpu Hintsaselta sydäntäsärkevä päivitys

Hän viittaa lainauksella asiaan, minkä moni hänen kaltaisessaan tilanteessa elävä on joskus kuullut. Iloisen juhlan aikaan voi olla vaikea ajatella haikeita asioita.

– Nuorimmaiseni kuoli juuri juhannuksen alla. Viimeiset neljä juhannusta ovat olleet erilaisia, kuin aiemmin. Juhannuskoivut muistuttavat, kun isäni kaksi päivää Senjan kuolemasta toi pihaamme aiemmin tuolla viikolla tilamaani juhannuskoivut. Siinä hetkessä eivät juhannuskoivut olisi voineet vähempää kiinnostaa. Siihen ne silti tulivat ja hyvä, kun tulivat, Varpu kertoo.

Varpu on puhunut aiemmin surusta ja sen jatkumisesta. Kauniissa kirjoituksissaan hän on pohtinut asioita, joista hänen tyttärensä piti tai olisi pitänyt, ja asioista, joita tyttären kanssa olisi voinut kokea.

– Muistan, miten aurinko paistoi, lupiinit olivat täydessä kukassa ja isän tuomat koivut tuoksuivat. Puhallettiin Senjalle saippuakuplia kohti taivasta. Samassa mielikuvassa pohjaton, sysipimeä synkkyys ja Suomen kaunein suvi, Varpu kuvailee ensimmäistä juhannustaan ilman Senjaa.

Ristiriitaisuus kesän kauneimman juhlan ja suuren surun välillä puhuttelee. Varpu kirjoitti vain päiviä sitten, että tyttären kuolemasta tuli kuluneeksi neljä vuotta.

Uudessa kirjoituksessaan Varpu kuvailee, kuinka elämä on ikään kuin jakautunut kahtia, ennen ja jälkeen tyttären kuoleman.

Varpu Hintsasen lapsenhoito-ohjeet: ”Miten ihmeessä olen unohtanut poliisin numeron!”

– Ajan ennen ja jälkeen välissä yksi päivä, joka muutti kaiken. On nyt ja tulee aina olemaan, hän kertoo.

Sitten Varpu pohtii kehoitusta, ettei juhlapäivää saisi pilata ikävistä asioista puhumisella.

– Miksi juhlapäivä on pilalla, jos joku muistoista kyyneltyy tai tirauttaa itkun? Miksi suru ja kaipaus on saatava pysymään täydellisen juhannuksen tai muun juhlan tieltä pois hinnalla millä hyvänsä? Varpu kyseenalaistaa.

Varpu kertoo, kuinka läheisen menettäneelle suru on aina läsnä. Se voi näkyä juhlissa, joissa tuoli jää tyhjäksi, eikä se katso aikaa tai paikkaa. Varpu kertoo, että on monia, joille uusien yhteisten muistojen tekeminen on mahdotonta, ja siksi on vaalittava niitä, joita on ehditty yhdessä hankkimaan.

Sekavasta surustaan Varpu kertoo puhuvansa vaikka loputtomiin,

– Kirjoitan kuolemasta, vaikka jonkun juhannus menisi pilalle. Vaikka kuinka joku olisi sitä mieltä, ettei siitä sovi julkisesti puhua, hän lupaa.

Viimein Varpu kehottaa heitä, joita juhannuksen iloisuus mietityttää, osallistumaan juhliin rohkeasti.

– Anna itsellesi lupa nauraa, mutta myös itkeä. Jos tuleekin muisto mieleen ja kyynel silmään: sinä et pilaa mitään. Ilon rinnalle mahtuu kaipausta ja ikävääkin. Juhannuskaan ei ole joko-tai, vaan sekä-että, hän kiteyttää kauniin kirjoituksensa loppuun.