Kommentti: Sami Kurosen kappale on kammottava huti
Sami on debyyttisinglellään kuin Jonne Aaronin kadonnut isoveli, joka kähisee ainakin 15 vuotta myöhässä, kirjoittaa Eetu Ampuja.
Radio- ja televisiojuontajana tunnetuksi tullut Sami Kuronen, 50, on tehnyt uuden aluevaltauksen. Suomipopista ja Temppareista tunnettu Uudenkaupungin mies kokeilee nyt siipiään laulajana.
Kuronen on kasannut bändin yhdessä Jimmy Westerlundin kanssa. Joku saattaa muistaa tuottajana kunnostautuneen Jimmyn takavuosien One Desire yhtyeestä.
Tänään perjantaina se sitten tapahtui: Sami Kuronen & Valtakunta julkaisi debyyttikappaleensa Missä silloin oot? Samalla ulos putkahti biisin musiikkivideo. Molemmat ovat kauttaaltaan kiusallista kuunneltavaa ja katseltavaa.
Läpeensä löysä
Herra Kuronen on kuvaillut itseään rokkijätkäksi. Elokuun lopussa ilmestyneessä elämäkerrassakin kerrottiin, kuinka Samilla oli nuorena oma bändi. Koko kansan tuntema pitkätukka pitää kuulemma kitaravetoisesta musiikista.
Sitä onkin debyyttibiisissä tarjolla. Missä silloin oot? on tosin ilmiselvästi enemmän poppia kuin rehellistä rokkia. Vaan väliäkö hällä. Genrellä ei sinänsä ole merkitystä, jos se oleellisin eli musiikki ja sen sisältö on kunnossa.
Mutta kun ei mielestäni ole.
Missä silloin oot? on läpeensä löysä julkaisu, niin lyriikoiltaan kuin musiikilliselta anniltaan. Sitä kuunnellessa kiusaantuu ja tulee väkisinkin tehtyä aikamatka 2010-luvulle, jolloin vastaavaa poppirokkia purkitettiin liukuhihnatuotannolla.
Kähisevä, kadonnut veli
Eniten kappaleesta tulee mieleen Jonne Aaronin soolotuotanto sekä hänen bändinsä Negative. Jos Kuronen katsoo Aaronia ylöspäin, tämä voisi kuulostaa kehulta. Ikävä kyllä kyseessä on ennemminkin halpa mukaelma.
Tuottaja Westerlund on kehunut Kurosen bassoa ”valaan kokoiseksi.” Se ei kyllä tästä biisistä käy ilmi. Sen sijaan Samin ylituotettu tulkinta kuulostaa kuin Jonne Aaronin kadonneen isoveljen kähinältä, joka kaikuu ainakin 15 vuotta myöhässä.
Voihan jonkun mielestä olla virkistävääkin, että tällaista musiikkia vielä tehdään. Mutta edes sanoituksissa olisi voinut skarpata: ”Missä silloin oot, kun mä kaipaan sua mun kainaloon… Kaipaisitko mua, mä kaipaan sua.” Tsiisus.
Paita pois ja vettä päälle
Uutuusbiisin video vilisee niin ikään kliseitä ja on aivan yhdentekevä. Sen voi kuitata kertomalla, että paidaton Sami sukii jatkuvasti hiuksiaan ja irvistelee viidenkympin tuskaansa kameralle samalla, kun vettä kaadetaan päälle, ehkä kastelukannulla.
Paidaton Kuronen! Yllättyneet kädet ylös.
Temppareiden tulikuumalta grillinuotiolta on siis siirrytty kylmänsiniseen – suorastaan Samin sinisilmien sävyiseen – tehdastunnelmaan, jossa vesi roiskuu ympäriinsä ja kitara vikisee. Litimärkä meno ja paidaton Kuronen! Yllättyneet kädet ylös.
– Se oli mun päivän isoin työtehtävä, että sain Kuroselta paidan pois siihen videoon, Westerlund naureskeli Iltalehden haastattelussa.
Se on helppo uskoa. Vaikea ei ole myöskään kuvitella, että se paita on lähtenyt ennätysajassa veks.
Rohkeudesta pisteet
On kuitenkin otettava huomioon, etteivät biisin tuotantoarvot ole varmaankaan olleet kummoiset. Se myös näkyy lopputuloksessa.
Mutta jos etukäteen rummutetaan tulevaa debyyttijulkaisua ja tiedotteissa hehkutetaan, kuinka kiinnostus kappaletta kohtaan on ”muun muassa sosiaalisessa mediassa kasvanut valtavaksi”, niin kyllä myös armoton totuus on lätkäistävä tiskiin.
Ei onnistuisi joka iikalta.
Kurosen uutuuskappale nousi puheenaiheeksi myös Seiskan toimituksessa, eikä yksikään kollegoistani ollut nähnyt sen tiimoilta Kurosen tiimin hehkuttamaa somepöhinää. Seiskan toimitukselta ilmiöt menevät harvemmin ohi.
Tässä ei ole tarkoitus lytätä Sami Kurosen rohkeaa aluevaltausta. On isossa kuvassa arvostettavaa, että merinoitunut juontaja uskaltaa kokeilla jotain uutta ja kuka tietää, tavoitella jopa lapsuudenhaavettaan. Ei onnistuisi joka iikalta.
Mutta tämä mahdollinen artistiuran avausveto meni kyllä mielestäni aivan vihkoon.
Eetu Ampuja, erikoistoimittaja