Kommentti: Kammottavaksi haukutun Fingerporin lehdistönäytöksessä oli hiljaista kuin hautajaisissa – Pertti Jarla tunnusti: ”Elokuvan ongelma on...”
Omasta mielestäni suurin ongelma Fingerpori-leffassa on, että se luulee itseään komediaksi, kirjoittaa Seiskan revolverireportteri Eetu Ampuja.
Nastolassa kasvoi 1970-luvulla idearikas koltiainen, josta olisi tuleva koko Suomen suosituin sarjakuvataiteilija.
Pertti Jarlan, 47, luoma Fingerpori on nykyään kenties se kaikkein rakastetuin kotimainen sarjakuva. Se on ansainnut asemansa paitsi sarjakuvataiteen, myös suomalaisen populaarikulttuurin kärkikahinoissa.
Näin ollen oli vain ajan kysymys, milloin Jarlan sarjis päätyisi valkokankaalle.
- Tästä on puhuttu jo varmaan viisi tai kuusi vuotta, joten oli hauskaa, että elokuva vihdoin toteutui, Jarla jutteli Seiskalle Fingerpori-elokuvan lehdistönäytöksessä.
- Sitä halusi vain tietää, millainen lopputulos on. Oli koko ajan tietynlainen jännitys päällä, että mitä sieltä oikein tulee.
Fingerporin luoja Pertti Jarla pyörittää tuottavaa pikkubisnestä – nostaa osinkoa vuosittain!
Jarla ei tarkentanut, johtuiko hänen jännityksensä innostuksesta vai pelonsekaisuudesta. Jälkimmäisen vaihtoehdon ymmärtäisi, sillä Fingerporin filmatisointi ei ole saanut kovinkaan mairittelevia arvioita osakseen. Sitä on kutsuttu ”aivan kamalaksi komediaksi” ja ”täydellisesti epäonnistuneeksi Fingerpori-tulkinnaksi.”
Allekirjoittaneen mielestä kyseistä rainaa ei edes pitäisi kutsua elokuvaksi. Neljästä lyhyehköstä ja toisiinsa täysin liittymättömistä pätkistä koostuva raina sopisi ennemminkin kertakäyttöviihteeksi tarkoitetuiksi makupaloiksi vaikkapa Yle Areenaan, muttei missään nimessä elokuvateatteriin.
Fingerporissa on tosiaan neljä jaksoa, joissa kussakin seikkailee sarjakuvista tuttuja hahmoja. Painotus sanalla seikkailee, sillä mitään sen kummempaa juonta ei ole. Jonkinlaiseksi punaiseksi langaksi on yritetty neuloa sydänsuruja, joita ratkotaan lähinnä ryyppäämällä, ryyppäämällä ja vielä vähän lisää ryyppäämällä.
Roolitus on onnistunut ja maskeeraus mainio, mutta muutoin hortoillaan hyvinkin kaukana leffalipun täydestä hinnasta. Sen taisi tajuta Jarlakin, joka jakeli elokuvan nähtyään kommentteja kieli keskellä suuta.
- Ongelma Fingerpori-elokuvassa on se, että se on ikään kuin sellainen tehtävänanto, että ”tee elokuva, jossa kaupungissa tapahtuu jotain.” Se on niin avoin maailma, että siitä on vaikea keksiä mitään, Jarla tunnusti Seiskalle.
- Mutta kyllä siitä on kehitetty aika tiivis paketti, hän ennätti lisäämään.
Paketti on jopa niinkin tiivis, ettei koko elokuva kestä kuin 85 minuuttia. Tosin siinäkin on sisältönsä puolesta ainakin tunti liikaa.
Tältä näyttää Fingerporissa! Odotetun elokuvan traileri on julkaistu!
Omasta mielestäni suurin ongelma Fingerpori-leffassa on, että se luulee itseään komediaksi. Sen tyylilajin tehtäviin kuuluu viihdyttäminen ja naurattaminen, mutta Fingerpori ei onnistu kummassakaan.
Mielipiteitä on toki monia, mutta ainakin lehdistönäytöksessä oli hiljaista kuin hautajaisissa. Oli kiusallista kököttää tekijöiden kanssa elokuvateatterin pimeydessä ja katsella auttamattomana hersyviksi tarkoitettuja kohtauksia, joissa ei ollut oikein mitään hauskaa.
Esimerkiksi elokuvan aloittavassa, Fingerporin kaupunginjohtaja Aulis Homeliuksesta (Kari Väänänen) kertovassa jaksossa nähdään kohtaus, jossa joukkio isoja ja sikamaisia virkamiehiä upottavat lärvinsä pitopöydän antimiin.
Tunnelmaa ryyditetään röyhtäyksillä. Seuraavaksi istutaankin jo paljussa – osa sammumispisteessä – ja juodaan pillillä paljun vettä, jonka sekaan joku täti kaataa ämpäristä viinaa. Sitten joku vajoaa pinnan alle.
Öööö…. Hahhah…haa?
Nämä ovat tilanteita, joita ei Jarlan sarjakuvissa ole nähty. Paradoksaalisesti nekin elokuvan kohdat, jotka saavat edes hieman hymähtämään, ovat jo entuudestaan tuttuja itse Fingerporin sarjakuvasta. Filmatisointi ei tuo niille minkäänlaista lisäarvoa.
- Se, että joku yksittäinen strippi on romantisoitu sellaisenaan elokuvaan, niin minulle se on vähän kuin, että ”mä olen nähnyt tämän jo”, Jarla myönsi Seiskalle.
Samaan hengenvetoon hän kuitenkin vakuutteli pitäneensä elokuvasta. Totta kai, koska ei asemansa puolesta oikein muutakaan voi.
- Tykkäsin kyllä. Tässä (elokuvassa) on paljon uuttakin juttua ja näyttelijät tuovat hahmoihin omaansa. Tykkään siitä, miten tähän on kehitetty kaikkea uutta hienoa ja kaikkia visuaalisia vitsejä omien juttujeni ulkopuolelta, Jarla sanoi.