Kirkkonummelainen taiteilijakartano on täynnä merkillistä historiaa – kuuluisat rakentajat tunnetaan vaimojen vaihdosta
Kartanon kummitukset eivät ole tehneet koskaan kenellekään pahaa.
Pepita Ehrnrooth-Jokinen kävi Luomalla sijaitsevassa Hvitträskin ateljeekodissa ensimmäistä kertaa 12-vuotiaana. Näky oli pienelle tytölle henkeäsalpaava.
– Edelliset omistajat olivat menneet konkurssiin, ja isoisäni ehdotti, että menisimme katsomaan huutokauppaa. Olin, ja olen edelleen, myyty. Kun Hvitträsk avattiin yleisölle 1971, kysyin kesäloman alussa, olisiko töitä tarjolla. Sain haravan kesäksi käteen. Äidistäni tuli samana vuonna museonjohtaja, ja hän pyysi minut lipunmyyjäksi ja myöhemmin oppaaksi. Tämä on sydämeni talo, ja tänne jäin, erikoisasiantunitja Pepita kertoo.
Pullantuoksuisia henkiä
Monet työntekijät ja vieraat ovat tunteneet henkien läsnäolon, ja jotkut ovat jopa nähneet talon sokkeloissa kummituksia.
Pepita itse ei ole koskaan nähnyt mitään yliluonnollista, mutta aistii toisinaan esimerkiksi ääniä ja tuoksuja, kuten sikarin ja laventelin. Se ei ole ihmekään, sillä talon asukkaiden elämäkerrat ovat sangen erikoisia.
Pepita uskoo Hvitträskin henkien olevan hyviä.
– Olen tosi jalat maassa, mutta välillä täällä tuntee asioita. Vanhat talothan elävät. Olen kuitenkin myös kuullut konkreettisia askelia rappusissa, hän kertoo.
– Olin eräänä aamuna täällä yksin, ja jostakin leijaili ihana pullantuoksu!
Salabileet hulppeassa kartanossa! Björn ”Nalle” Wahlroosin juhlista levisi hurjia huhuja
Mahdottomasta totta
Arkkitehdit Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen ihastuivat Hvitträskin järvimaisemaan, ostivat 16 hehtaaria maata ja rakensivat talon. Vuonna 1903 valmistui kansallisromanttinen Hvitträskin ateljeekoti. Miten kolme tavallisesta perheestä tullutta nuorta arkkitehtia pystyi rakentamaan itselleen kartanon?
– He olivat saaneet toimeksiannon Maximilian Neuschelleriltä, joka halusi kesäasunnon perheelleen. Arkkitehdit suunnittelivat hänelle Suur-Merijoen huvilan. Se oli kolmikolle lottovoitto. Rikas saksalainen maksoi kunnolla, ja arkkitehdit rakensivat Hvitträskin palkkarahoilla, Pepita kertaa.
– Tämä oli taiteilijoiden kokoontumispaikka. Kaikki tunnetut taiteilijamme, kuten Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt ja Jean Sibelius tulivat tänne työskentelemään ja pitämään hauskaa. Pääosassa oli työ ja muilta saatu inspiraatio, mutta täällä on pidetty myös taiteilijajuhlia.
Sami Hyypiän kivilinnan väri ihmetyttää – paljastavat kuvat!
Rakkauskiemuroita
Hvitträskin arkkitehdit tunnetaan myös ”vaimojen vaihdosta”, vaikka termi onkin aavistuksen harhaanjohtava. Geselliuksen sisar Loja oli kiinnostunut taiteesta ja arkkitehtuurista ja muutti Hvitträskiin rakastuen Saariseen. Saarisen vaimo Matilda ei viihtynyt Hvitträskissä, mutta sai seurakseen sairaan Geselliuksen.
– Eliel Saarinen erosi Matildasta ja meni Lojan kanssa naimisiin, kun Matilda taas meni Herman Geselliuksen kanssa naimisiin. Olen kuullut, että Lojan ja Matildan välit olivat kohteliaat. Helsingissä asiasta kuitenkin supistiin. Silloin ei ollut Seiska-lehteä, joka olisi asiasta uutisoinut! Pepita nauraa.
Vau, mikä muodonmuutos! Tällainen on Ilkka Alangon 700 000 euron luksuskoti – kuvat!
Jugendpukuinen rouva
Pepita ei itse pidä sanasta ”kummitus”, mutta myöntää talossa olevan henkiä. Monilla vierailla onkin niistä kokemuksia.
Pepita kertoo kerrasta, jolloin vanhempiensa kanssa ollutpikkutyttö kyseliheiltä, miksi heidän mukanaan oli outo täti. Vanhemmat olivat hämmentyneet, sillä heidän seurassaan ei ollut ketään.
– Tyttö oli lopulta alkanut itkeä, ettei halua ”ruman tädin olevan mukana”. He tulivat kysymään, kummitteleeko täällä. Sanoin, että täällä on henkiä. Äidille tuli niin huono olo, että hän meni pihalle oksentamaan, Pepita naurahtaa.
Eräällä kerralla yksin vierailulla ollut nainen oli tullut kysymään, onko jollakin Hvitträskin oppaista yllään jugendpuku.
– Hän oli nähnyt lasten makuuhuoneessa jugendpukuisen rouvan, jota oli tervehtinyt, mutta tämä ei ollut vastannut mitään. Hän oli törmännyt pari viikkoa sen jälkeen naistenlehdessä olleeseen artikkeliin, jossa puhuttiin taiteilijoiden suhdeskandaaleista, ja yhdellä sivulla oli Matildan kuva. Tämä nainen soitti tänne kauhuissaan ja kertoi, että oli nähnyt Matildan, Pepita kertoo.
– Sitä ihmettelin, koska Matilda inhosi olla täällä, ja hän muutti lopulta Pariisiin ja kuoli siellä. Miksi hän olisi tullut takaisin?