Kainuulaistyttö haaveili lentoemännän urasta – tulikin kaiken kansan tuntema tähti!

Elämä on yllättänyt Ulla Tapanisen oikein kunnolla.
Kaiken kansan tuntema Ulla Maija Tapaninen, 69, viihtyi parikymppiseksi asti mainiosti kotikonnuillaan Kainuussa.
Suomussalmella ja Kuhmossa nuoreksi aikuiseksi varttunut kainuulainen lähti lukioaikoina lätkimään opinahjostaan.
Kun koulu ei maistunut, tekemistä löytyi kainuulaisesta myymäläautosta. Ne hommat vaihtuivat 70-luvun lopulla näyttelijän ammattiin Kajaanin kaupunginteatterissa.
Se oli lapsuudenhaave, joka ei koskaan toteutunut.
– Minusta piti alun perin tulla lentoemäntä. Se oli lapsuudenhaave, joka ei koskaan toteutunut, Ulla paljastaa Seiskalle.
– Ehkä toiset olivat parempia siinä lentoemännän töissä. Toisaalta nämä näyttelijäntyöt ovat soveltuneet itselleni melko hyvin.

50 vuotta näyttelijänä
Iloisen ja aurinkoisen Ullan kommentit ovat suorastaan vähätteleviä. Hänestä on muovautunut vuosikymmenten aikana yksi Suomen tunnetuimmista ja myös rakastetuimmista pitkän linjan näyttelijöistä.
Maailma houkutti, maailma houkutti.
Kajaanin kaupunginteatteri oli vasta lähtölaukaus Ullalle, jota kaverit patistivat kovasti hakemaan Teatterikorkeakouluun. Sinne hän pääsikin – ja loppu on niin sanotusti historiaa.
– Maailma houkutti, maailma houkutti, Ulla myhäilee.
– Minulla tulee tänä vuonna täyteen 50 vuotta näyttelijänä.

Vuosikymmeniä Helsingissä
Ilman Teatterikorkeaan hakemista Ulla saattaisi kukaties vieläkin asua Kainuussa. Kävi kuitenkin toisin, ja näyttelijän majapaikka on löytynyt jo yli 40 vuotta Helsingistä.
Siellä Seiskakin häntä hiljattain haastatteli; aivan pääkaupungin ytimessä Tennispalatsissa, jossa järjestettiin 100 litraa sahtia -elokuvan ennakkonäytös.
– Asun 10 minuutin kävelymatkan päässä, joten päätin tehdä pienen ulkoilun näin kauniina kevätiltana, Ulla perusteli osallistumistaan.

Ihmiset tunnistavat
Helsinkiläistynyt Ulla viihtyy yhä hyvin maakunnissa. Siellä häntä on ahkerasti nähtykin. Ryhmäteatterin monologisarja Lava-ammuntaa on kiertänyt Suomea 30 vuotta – ja lisää lienee luvassa.
– Minulla on yhä tulevaisuuden haaveita, mutten voi vielä oikein puhua niistä ääneen, hän tuumaa arvoituksellisesti.
Siitä vaan! Tämähän on julkinen ammatti.
Miten ahkerasti kansalaiset vielä tunnistavat teikäläisen?
– Ihmiset ovat niin kohteliaita, etteivät he tule vanhuksia repimään hihasta. Nuorempana saatettiin tulla jutulle, eikä minulla ole koskaan ollut mitään sitä vastaan. Siitä vaan! Tämähän on julkinen ammatti.