Jone Nikula Ukrainan avustusmatkojensa turvallisuudesta: Hanna-vaimo on ollut enemmän tulilinjalla
Jone on käynyt sodan runtelemassa Ukrainassa useita kertoja. Pelkureille häneltä ei liikene sympatiaa.
Mediapersoona Jone Nikula, 54, ei ole lomaillut kunnolla vuosiin. Työn ulkopuolella tehdyt matkat ovat suuntautuneet lähinnä Ukrainaan, jossa on käynnissä sotatila Venäjän hyökättyä maahan vuonna 2022.
Jone on tehnyt avustusreissuja Ukrainaan sodan alusta saakka. Mukana on yleensä myös puoliso Hanna Karttunen. Jonelle visiittejä on kertynyt 8-9, Hannalle muutama enemmän.
– Eiväthän ne ihan loman tunnusmerkkejä täytä, Jone toteaa reissuistaan.
Seuraava matka on suunnitteilla, mutta ajankohta on vielä epävarma. Ensin aloitetaan varainkeruukampanja. Tarkoitus on saada kasaan mahdollisimman paljon sairaalatarvikkeita. Niistä Ukrainassa Jonen mukaan on eniten pulaa.
– Ei sinne enää kannata roudata ihan mitä tahansa, Jone sanoo.
"Ei oikeutta pelätä"
Jonen reissut ovat suuntautuneet pääasiassa Kiovaan ja sen lähialueille. Aktiivisesta sodankäynnistä ja pommiuhasta huolimatta Jone ei koe kaupunkia erityisen turvattomaksi.
– Kiovassa on niin hyvä ilmatorjunta, etteivät droonit pääse läpi, hän kertoo.
Hanna sen sijaan on käynyt esimerkiksi Harkovassa, joka on yksi pahimmin Venäjän tulituksista kärsineistä paikoista.
– Siellä on jysähdellyt, joten Hanna on ollut enemmän tulilinjalla, Jone sanoo.
Vaikka huoli puolisosta on läsnä, eivät matkat sota-alueelle ole tuntuneet raskailta. Pahimpaan pitää kuitenkin varautua.
– Paikallisilla siviileillä on raskasta, he joutuvat murehtimaan läheisistään jatkuvasti. Kun mennään auttamaan, ei ole oikeutta pelätä. Mutta tietysti pitää olla sovittuna, mitä tehdään, jos henki lähtee, mediapersoona toteaa tyynesti.
Käänteentekevä hetki
On useita syitä, miksi Jone kokee niin voimakasta tarvetta auttaa Ukrainaa. Yksi merkittävimmistä tekijöistä on Hanna-rakkaan yhteys maahan.
– Siellä on ihmisiä, joiden kanssa hän on ollut ystäviä 1990-luvulta asti. Ajattelen myös, että Ukrainan asia on meidän asiamme. Mikään ei paranna suomalaisen reserviläisen tai yhteiskunnan asemaa kuten ukrainalainen, joka lyö perivihollistamme omalla ja nyt myös Venäjän maaperällä.
Jone korostaa, että Ukrainan puolustustaistelulla tulee olemaan järisyttävät vaikutukset tulevaisuuden kannalta.
– Sitä tulee tukea kaikin keinoin, sillä sen käänteentekevyys on meidän etumme ainoastaan Ukrainan voittaessa, Jone selittää.
– Yhtäkään sotaa ei ole voitettu laastareilla, hän lisää.
Sota pysäyttää
Jone on nähnyt matkoillaan paljon. Siviilit menettävät omaisiaan ja sotilaat raajojaan. Eräs hautausmaa on nyt kolme kertaa isompi, kuin silloin, kun Jone ajoi sen ohi ensimmäisen kerran.
– Sotilashautajaisissa maan lippu taitellaan ja luovutetaan leskelle, joka ei taatusti ole 25 vuotta vanhempi. Se pysäyttää.
Traagisuudesta huolimatta sota-alueelle mahtuu muutakin kuin pimeyttä. Erityisesti eräs kohtaaminen on jäänyt Jonen mieleen.
– Irpinissä oli rouva, jonka koti oli tykitetty paskaksi. Oli vieläpä hänen poikansa kaatumisen vuosipäivä. Paikalliset vapaaehtoiset rakensivat hänelle kesäkeittiöstä mökin, jossa hän pärjäsi kesän yli. Siinä oli vain seinät.