Jokainen uusi aamu on ihme! Lohjalla asuva Isabella, 24, on lajissaan Suomen vanhin

Suomen suurimmalla alpakkatilalla, Alpaca Fuentessa Lohjalla asustaa 70 viehkoa kameli- ja laamasukuista elikkoa. Niiden joukossa eläkepäiviään viettää Suomen vanhin alpakka Isabella.

Suomeen ensimmäiset alpakat saapuivat naapurimaasta Ruotsista vuonna 2002. Isabella oli yksi maahanmuuttajista.

– Luin kymmenen vuotta sitten Keltainen pörssi -lehdestä, että Isabella vasoineen oli myynnissä. Se oli jo silloin 14-vuotias, eikä mennyt kaupaksi. Omistaja toi emon vasoineen meille odottelemaan myyntiä, mutta meille ne lopulta jäivät, nykyinen omistaja Päivi Partanen kertoo.

Päivi omistaa nykyisin elämänsä alpakoiden ja laamojen hyvinvoinnille ja kasvatukselle.

– Työskentelin johtotehtävissä it-alalla, mutta jäin kaksi vuotta sitten pois päivätöistä ja ryhdyin kokopäiväiseksi alpakkakasvattajaksi. Nyt meillä on Suomen suurin alpakkatila.

Alpakat elävät yleensä 16–20-vuotiaiksi, joten Isabella oli jo Suomeen saapuessaan iäkäs.

– Se oli tullessaan hiukan heikkokuntoinen, jalatkaan eivät oikein kantaneet, ja se piti kantaa kuljetusautosta ulos. Totesin myyjälle, että Isabella tarvitsee erityishoitoa, eikä se ole enää myyntikelpoinen.

Päivi keskittyi alpakkarouvan kuntouttamiseen antamalla sille terveellistä ravintoa ja hoidattamalla sen sorkat ja hampaat kuntoon.

Aluksi Isabella pysytteli laitumen takaosassa erillään lajitovereista, mutta kun se sai voimansa takaisin, se otti paikkansa lauman johtajana. Sen koko olemus huokuu tietoista arvovaltaa ja elämänkokemusta, mutta sillä on myös iloinen pilke silmäkulmassaan.

Eläintilan kaikki alpakat arvostavat Isabellaa.

– Sitä kunnioitetaan. Jopa osa nuoremmista laamoistakin ymmärtää väistää sitä, eikä kukaan yritä sen ruokapaikalle osingoille. Se saa syödä aina aivan rauhassa.

Hampaat ovat vanhan rouvan ongelmakohta, ja hammaslääkäri onkin tullut Isabellalle tutuksi.

– Niin kauan kun eläimellä ei ole kipuja, kaikki on hyvin. Isabellan vointia pitää seurata tarkasti. Sen suurinta herkkua ovat banaanien kuoret ja puuro. Iltaruokinnan aikaan se saattaa pinkaista vasojen puolelle, koska se tietää siellä olevan vielä syömätöntä ruokaa. Sillä on lupa mennä sinne, toisin kuin muilla alpakoilla.

Joka-aamuinen eläinten joukossa tehtävä tarkastuskierros saa Päivin sydämen tykyttämään Isabellan kohdalla.

– Se on jo sen verran iäkäs, että jokainen uusi aamu on lähes ihme. Vaikka se innostuu välillä muiden mukana jopa pukkilaukkaan ja liikkuu muutenkin reippaasti, on yllättävää, että se on vielä elossa. Tiedämme, että pian voi olla se päivä edessä, kun se siirtyy taivaskatraaseen.

Päivin ja Isabellan välille on vuosien saatossa muodostunut aivan erityinen tunneside. Päivi ei miettinyt kahta kertaa viimekesäistä päätöstään, kun Isabellan tyttärentytär Suffeli tuli myyntiin.

– Suffeli antaa jonkunlaisen lohdutuksen tunteen siitä, että vaikka Isabellaa ei pian olekaan, niin Suffelin kautta side Isabellaan säilyy vielä sen poismenonkin jälkeen.