Irina ei halunnut lapsia – tästä syystä mieli muuttui
Laulaja Irina saattaa vieläkin keikoilla hämmentyä, kun yleisö osaa biisien sanat ulkoa.
Äitienpäivän aattona 10.5. synttäreitään viettävä Irina Saari sanoo olevansa miellyttäjä. Vaikka viisikymppisyys ei tunnu ikänä erikoiselta, se on opettanut, että kaikille ei tarvitse olla mieliksi.
Ikä on ollut Irinalle aina jollain tavalla hämmentävä seikka. Laulaja-sanoittaja syntyi, kun hänen äitinsä oli juuri täyttänyt 18. Siksi Irinasta on usein tuntunut, että vastahan äiti oli tässä: nelikymppisenä, viisikymppisenä.
Lisäksi Irina muistaa, kuinka hän kuusivuotiaana juhli pappansa viisikymppisiä. Juhlat olivat lavatanssit, joissa soitti bändi. Vieraat tuntuivat vanhoilta ja arvokkailta.
Viisikymppisyys on nykyajassa erilaista kuin ennen.
– Ehkä siksi en osaa ajatella lähestyvästä merkkipäivästäni erikoisia. Elämä jatkuu entisellään. Tuntuu hassulta, että kysytään, miltä tuntuu, kun ei tunnu juuri miltään.
Synttärireissu äidin kanssa
Toki Irina lisää olevansa kiitollinen, että on terve ja elossa. Puoli vuosisataa on pitkä pätkä elämää.
– Se on tietenkin siistiä.
Irina ei ole vielä päättänyt, järjestääkö juhlia. Lavalla saa olla riittämiin keskipisteenä. Jos hän jotain organisoi, kokoon tulevat vain rakkaimmat ystävät ja sukulaiset.
– Oltaisiin ja hengailtaisiin. Olisi musaa ja hyvää syötävää, ei mitään erikoista. Merkkipäivänä olen äitini kanssa reissussa, jonka läheiseni kustansivat.
Perhe eli musiikista
Musiikki on aina kuulunut Irinan elämään. Vanhemmilla oli Kauhajoella musiikkileikkikoulu, isä on ammatiltaan muusikko. Lapsena Irina oli vakioesiintyjä koulunsa kevät- ja joulujuhlissa.
Toden teolla ura musiikin parissa alkoi lukiossa, kun Irinaa pyydettiin mukaan Kauhajoen ja Jalasjärven porukoista koottuun bändiin.
– Ensimmäisen bändin jälkeen minua pyydettiin seuraavaan ja siitä seuraavaan. Haaveissani oli levyttävän artistin ura, mutta se ei tuntunut realistiselta.
Hankki "oikean" ammatin
Kohti tätä elämä kuitenkin vei, mutta samalla Irina opiskeli varhaiskasvatuksen opettajaksi.
– Ajattelin, että olen opettaja, joka tekee musiikkia muun rinnalla. Edelleen se, että minusta tulikin muusikko, tuntuu uskomattomalta.
Kun esikoislevy parikymmentä vuotta sitten julkaistiin, Irina toivoi, ettei jäisi yhden levyn ihmeeksi. Se ilahduttaa, että ura on jatkunut tähän päivään saakka.
– Yhä edelleen saatan keikoilla hämmentyä, että ei vitsi, nämä tyypit oikeasti osaavat biisien sanat ulkoa.
– Toivon, että meille 2000-luvun alussa breikanneille on jatkossakin tilaa. Toistaiseksi olen saanut tehdä yhä paljon ja monipuolisesti.
Kapinoi kolmikymppisenä
Irina voisi helposti ajatella elämää myös musiikin ulkopuolelta. Selkeää oli esimerkiksi se, että hän halusi lapsia. Kun musiikkihommat alkoivat viedä, perhehaaveet siirtyivät hetkeksi taka-alalle.
– Lisäksi minulla tuli kapina kolmekymppisyyttä vastaan. Että nyt kaikki odottavat minun menevän naimisiin ja tekevän lapsia. Ajattelin, että en helvetissä.
Muutama vuosi ja kolme levyä myöhemmin mieli muuttui. Esikoinen syntyi Irinan ollessa 33, kuopus kaksi ja puoli vuotta myöhemmin.
– Lopulta halusin ehdottomasti katsoa kortin, että tulisiko meille lapsia. Onneksi saimme kaksi.
Haaveena ulkomailla asuminen
Tyttärelleen ja pojalleen hän toivoo irtiottoja ulkomaille, joko opiskelemaan tai au pairiksi. Omalla kohdalla tämä jäi tekemättä.
– Olisi ollut ihana asua jossain muuallakin kuin Suomessa. Ehkä toteutan tämän eläkkeellä. Seitsemänkymppisenä aion vain golfata.
Nuorelle itselleen Irina toteaisi, että kasvata luonnetta. Pidä suuntasi ja usko siihen. Irina tunnustautuu edelleen miellyttäjäksi. Vain kaikkein lähimpien kanssa on helppo olla eri mieltä.
– Kiltteys on ehdottomasti hyvä, mutta ei aina. Nyt miettisin tarkemmin, pitääkö koko ajan olla ihan niin kiltti. Kaikille ei tarvitse olla mieliksi.