Hurriganesin Ile Kallio muistelee kirjassa hurjaa fanikohtaamista: Ihmisvuori oli päälläni!
Hurriganes aiheutti aikanaan ennennäkemättömän fanihurmoksen.
Legendaarisen Hurriganesin kitaristina julkisuuteen noussut Ile Kallio kertoo Hurriganes-vuosistaan uutuuskirjassa Crazy Days (Mistake Media, toim. Joni Vainio).
Hurriganes aiheutti todellisen hurmoksen, ja erityisesti Ile sai paljon huomiota vastakkaisen sukupuolen edustajilta. Crazy Daysissa Ile kertoo, etteivät Hurriganesin jäsenet koskaan käyttäneet asemaansa hyödyksi naisten kanssa - se ei kuulunut heidän tyyliinsä.
– En suoraan sanottuna pitänyt siitä, jos joku tyrkytti itseään. Siinä piti olla jännite. Vetovoima ei voinut perustua siihen, että napsauttaisin sormia ja vastakkaisen sukupuolen edustaja antautuu välittömästi, mikä olisi ollut täysin mahdollista. Se ei ollut mun juttu, eikä se kiinnostanut ollenkaan, Ile muotoilee kirjassa.
Jäi fanilauman alle
Fanihurmos aiheutti taannoin myös hurjia tilanteita. Ile muistelee Hurriganesin soittaneen keikan Turun Konserttitalossa vuonna 1976. Keikan jälkeen Remu Aaltonen ja Cisse Häkkinen lähtivät heti takaisin Helsinkiin, mutta Ile päätti jäädä hengailemaan roudarien kanssa.
– Siinä meni noin pari tuntia, kun kamat oli purettu ja pakattu autoon. Roudarit neuvoivat minua tulemaan takaovesta, jonne he kiersivät autolla hakemaan minut. Pääovella oli kuulemma sen verran paljon innokasta fanijengiä, että parempi tulla sitä kautta, Ile muistelee.
Hän avasi takaoven, mutta siellä häntä odotti yllätys.
– Käytävän päässä oli joku neitokainen, joka huusi lujaan ääneen, että täällä Ile on! Teinilauma tuli hyökyaaltona ja he jyräsivät minut alleen. En päässyt pois, koska se oli oikeasti ihmisvuori, joka oli päälläni. Roudarit alkoivat raivata tietä toisesta päästä käytävää. He saivat minut lopulta vapautettua, pääsimme autoon ja lähdettiin himaan. Ei siinä pelkoa ehtinyt ajattelemaan. Jotenkin niin älytön juttu, mutta sellaista se oli siihen aikaan.
Ile toteaa, että seuraava bändi, joka onnistui aiheuttamaan vastaavanlaista, kenties astetta suurempaakin hekumaa, oli Dingo.
– Hurriganesin kohdalla isomman hysterian esti se, että Remu oli niin stydi hahmo, kovan ja vähän ehkä pelottavankin näköinen jätkä. Ei sellaisia kasvonpiirteitä ihan tosta vaan tule vastaan. Se oli jotenkin jarruna, mutta sitten kun minä tulin siihen, nuori ja kaunis poika, Hurriganes ruokki sitäkin osastoa.