Helsingin-kirjeenvaihtaja: Skandaalit satavat Katariina Sourin laariin – Martina Aitolehti on kohujulkisuuden erikoisempia tarinoita
Taiteilija Katariina Souri ei ole koskaan pelännyt tehdä mitä huvittaa tai rikkoa rajoja.
Parhaillaan käynnissä oleva Helsingin LUX-valotaidetapahtuma sai aikaan melkoisen kohun jo ennen alkamistaan Katariina Sourin taideteoskokonaisuuden suhteen. Saamelaisnaisen kuvaaminen oli kritisoijien mielestä liian geneerisellä tasolla. Sourin kommentit aiheeseen liittyen olivat heille varsinkin liikaa (saamelaisuuteen liittyen en muista itse yhtään positiivista keskustelunavausta vuosiin tai vuosikymmeniin). Skandaalin lopputulema oli se, että teos todellakin esitetään, koska sen poistamista vaadittiin jo ennen teoksen esittämistä ja toisaalta poru muistutti keskustelun tärkeydestä myös taidemaailmassa.
Monet kohut vuosikymmenien aikana kirjoistaan, käsikirjoituksistaan ja Playboy-poseerauksistaan läpikäynyt Souri totesi somessa taistelun vapaan taiteen puolesta kannattaneen, ja jälleen hän oli selättänyt yhden skandaalin – joka taiteilijan kohdalla tuskin jää viimeiseksi. Skandaalit pitävät myös taiteilijan kiinnostavana ja ajankohtaisena, varsinkin kun ne vielä liittyvät omaan alaan. Muukin julkisuus sopii, taiteilija ilman julkisuutta ei myy teoksia.
Skandaali satoi siis lopulta jälleen Sourin laariin, eikä taiteilija ole koskaan pelännyt tehdä mitä huvittaa tai rikkoa rajoja. Linda Lampeniuksen kohdalla syksyllä julkaistu dokumenttisarja toi viulistille pintaan niin paljon kipeitä muistoja menneistä skandaaleista, että osansa saivat Instagramissa niin takavuosien toimittajatuttu kuin seksuaalirikollisena tuomittu vaatemiljonääri Peter Nygård keskisormiterveisten kera. Linda selvisi, mutta mihin hintaan? Ja olisiko Linda se sama musiikki- ja popkulttuurin hahmo ilman juuri noita vuosikymmenten skandaaliotsikoita?
Skandaalit eivät sovi kaikille, mutta toisia ne tuntuvat vain vahvistavan. Miksi toisen täystyrmäys on toisen onni? Tomi Metsäketo ei ollut enää tervetullut televisio-ohjelmiin edes vieraaksi voitettuaan oikeudessa häntä ahdistelusta syyttäneet naiset. Roope Salminen taas on kelvannut seksuaalirikostuomion jälkeen juontamaan ohjelman toisensa perään. Mikä on tässä suomalaisen televisiomaailman logiikka?
Usein sinnikkyys näyttää olevan valttia. Yksi erikoisimpia tarinoita on Martina Aitolehti, joka tuli julkisuuteen skandaalinkäryisenä salarakkaana, kauneuskisaajana ja halukkaana laulajanuralle. Martina pahoinpiteli Sofia Belórfin festivaalin vip-tilassa ja kävi puhumassa Big Brother -talossa rumia.
Vuosien tosi-tv-putki teki Martinasta kuitenkin kestojulkkiksen, ja silloin naistenlehtien kannet aukesivat. Varsinkin kun lapsia alkoi tulla. Kun Martina alkoi urheilla, hän sai kruunata itsensä Hyvinvointivalmentajaksi, eikä titteliä kukaan sen kummemmin kritisoinut tai kysynyt sille perustaa. Nyt Martina kertoo, että tasapaino on elämässä tärkeintä, ja samaan aikaan näkyy aina välillä otsikoissa vaikkapa julkisten huutoriitojen yhteydessä. Ehkä hänen vahvuutensa on ajoitus ja sitkeys. Ensin Suomeen tarvittiin estottomasti ilkeä julkkiskaunotar ja sitten taas ajan henkeen sopiva treenaajapersoona. Kun pokka pitää, niin tyyliä voi vaihtaa. Telkkariin halutaan aina mieluummin entuudestaan tuttu kuin vaikkapa sopivampi tuntematon.
Skandaalin anatomiassa riittää tutkimista ja ihmettelemistä, mutta myös maailman kuuluisin skandaalikuningatar Madonna ymmärsi jutun juonen lopulta 65-vuotiaana. ”Kaikkein kiistanalaisin tempaukseni kautta aikojen on ollut pysyä kuvioissa näin pitkään”.