Deborah löysi elämäntehtävänsä: "Minulla on 50 haisunäätää!"
Viisikymppisen, työelämässä olevan amerikkalaisnaisen Deborah Ciprianin vuorokausirytmi määräytyy hänen 50 lemmikkihaisunäätänsä mukaan. Deborah herää aamuisin puoli viideltä tekemään haisunäätiensä eli skunkkiensa aamutoimet, jotka koostuvat pääsääntöisesti ruokkimisesta ja turkinhoidosta. Operaatio kestää noin kolme tuntia.
− Kun palaan kotiin työpäiväni päätteeksi, aloitan rutiinin uudelleen. Se on väsyttävää, mutta touhuaminen on itse asiassa tehnyt minusta paljon terveemmän. Jos minulla ei olisi näin paljon haisunäätiä, en olisi yhtä vetreä ja energinen, asiakaspalvelutyötä tekevä Deborah kuvailee.
Deborah asuu North Ridgevillessä, Ohiossa kumppaninsa Kevinin kanssa. Pariskunta pitää kodissaan, joka on saanut lisänimen Skunk Haven, Pohjois- Amerikan ainoaa lemmikkihaisunäätien turvakotia. Ohiossa haisunäädän pitäminen lemmikkinä on laillista, jos omistaja on anonut ja saanut luvan viranomaisilta.
− Moni pitää meitä outoina. He kysyvät aina, miksi haluan pitää haisunäätää lemmikkinä. Minä kysyn heiltä, että miksi he haluavat pitää lemmikkikoiraa. Minulla on samanlaiset syyt kuin heilläkin. Haisunäätä voi olla rakastettava, omistautuva eläin, jolla on oma persoonallisuutensa. Jotkut haisunäädät ovat kivoja, jotkut eivät. Kohtelemme niitä kuin perheenjäseniä, äitinsä kuolemaa surressaan ensimmäisen haisunäätänsä ottanut Deborah kertoo.
Deborahin koti on saavuttanut kulttiaseman pohjoisamerikkalaisten haisunäätäintoilijoiden keskuudessa. Skunk Event -haisunäätätapahtumaa järjestävällä Deborahilla on faneja myös Iso-Britanniassa, Ranskassa ja Alankomaissa.
− Haluamme auttaa suurta yleisöä näkemään haisunäädät erilaisessa valossa. Eläimillä on huono maine niiden hajun takia, mutta me haluamme muuttaa käsityksiä. Haisunäädät eivät ole haisevia pieniä eläimiä niin kuin ihmiset luulevat – ne ovat mahtavia, kauniita eläimiä. Koen, että minut valittiin auttamaan haisunäätiä. Omistan haisunäätiä kuolemaani saakka, Deborah kertoo.
Eläinsuojelulaki ei kiellä haisunäätien pitämistä, mutta haisunäätä on harvinainen lemmikki Suomessa. Haisunäädille on hyvin haastavaa luoda lajityypilliset olosuhteet, joten sen pitämistä lemmikkinä ei eettisistä syistä suositella. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksen mukaan näätäeläimellä on oltava ulkotarha, jonka pinta-ala on vähintään 10 m² eläintä kohden.
Lemmikkihaisunäädiltä poistetaan anaalihajurauhaset yleensä niiden ollessa neljän viikon ikäisiä. Suomessa rauhasten poistaminen on sallittua ainoastaan, jos se on haisunäädän sairauden tai muun siihen verrattavan syyn takia tarpeellista. Nimestään huolimatta haisunäätä haisee vain vaaran uhatessa tai mahdollisesti loukkaantuneena. Se pystyy ruiskuttamaan hyvin kehittyneillä anaalihajurauhasillaan pahanhajuista, kellertävää nestettä noin kuuden metrin päähän.
Haisunäätä voi elää luonnossa noin 7-vuotiaaksi, jos se selviää ensimmäisestä elinvuodestaan. Luonnossa sen suurin uhka on huuhkaja, jolla on huono tai olematon hajuaisti. Lemmikkinä haisunäätä voi elää noin 10-vuotiaaksi tai jopa vanhemmaksi. Haisunäätä on erittäin fiksu ja utelias eläin, jolla on erityisen hyvä muisti. Haisunäätä eli skunkki on kaikkiruokainen nisäkäs, jota esiintyy erityisesti Pohjois-Amerikassa Meksikon pohjoisosista ylöspäin.
Lähteet: Animal Adversity Web, skunkaspects.com