Arttu Wiskarille ja Olli Haloselle rajua kritiikkiä – nyt tykitetään takaisin

Mökkitie Recordsin musiikkia on toisinaan nälvitty laskelmoiduksi nostalgiabisnekseksi.
Kansan syvien rivien nuoleskelua. Sotaveteraanien muistolla ratsastamista. Korneja sanoituksia sekä ilmiselvää Leevi & The Leavingsin kopiointia. Ja niin edelleen, ja niin edelleen.
Arttu Wiskariin ja Janne Rintalaan henkilöityvän Mökkitie Recordsin hittitehdas suoltaa korvamatoja toisensa jälkeen, mutta kaikkia kuulijoita levy-yhtiön touhut eivät miellytä. Se ei toki ole mahdollistakaan – mielipiteitä kun on monenlaisia.
Silti juuri Mökkitien ja aivan erityisesti Artun sekä Olli Halosen laulut tuntuvat kirvoittavan parranpärinää kansalaisten keskuudessa.
Hurjat kuuntelukerrat ja komeat Spotify-luvut puhuvat puolestaan, mutta monia Mökkitien tapa tehdä puhtaasti kotimaisia iskelmäralleja ärsyttää silti suunnattomasti.
Suomi-neitoa pukkaa
Seiska nosti asian tikunnokkaan Iskelmä-gaalassa, johon osallistui myös Mökkitien artisti Olli Halonen. Kohtelias kuopiolaislaulaja kuunteli nyökytellen Seiskan reportterin alustuksen kansaa kismittämälle kysymykselle.
Mitäs Olli tuumaat siitä, että jostain syystä juuri teikäläisen ja Arttu Wiskarin musiikkia moititaan toisinaan laskelmoiduksi Leevi & The Leavingsin kopioinniksi?
– No, en minä ainakaan laskelmoi mitään. Teen vain musaa aiheista, jotka tuntuvat omalta. Heh, minulta on itse asiassa tulossa keväällä sellainen biisi kuin Suomi-neito. Siitäkin voi joku varmaan hermostua, Olli hekottelee.

Terävä vastapiikki
Diplomaattinen Olli toteaa, että kaikilla on oma juttunsa ja että myös Mökkitiellä on oma tapansa tehdä musiikkia. Sitten rauhallinen herrasmies sivaltaa hieman takaisin kaikille kitisijöille.
Toisaalta aika monta biisiä on tehty rakkaudestakin.
– Toisaalta aika monta biisiä on tehty rakkaudestakin. Joku yksittäinen artisti on voinut tehdä siitä vaikka 100 biisiä uransa aikana. Minä taas teen kappaleita elämästäni kotiseudullani. Mielestäni niille lauluille on kyllä tilaa.
– Mutta sitähän tämä bisnes on: jotkut tykkää, jotkut ei. Kritiikkiä tulee ja se kuuluu tähän hommaan. Ja sitä kritiikkiä pitää osata myös kuunnella. On oltava hereillä siitä, mitä mieltä yleisö on, Olli tuumaa.