Elokuva-arvio: Kirjava lintu - "Silmiä hivelevä teos, jota harva haluaa nähdä ikinä uudestaan"
Kirjava lintu on elokuva, jota harva haluaa nähdä ikinä uudestaan. Se ei tarkoita, että kyseessä olisi huono elokuva. Päinvastoin, Kirjava lintu liitelee mestariteoksen rajoilla. Sen katsominen on kuitenkin niin raskas kokemus, ettei sille halua altistua uudelleen pitkään aikaan. Jos koskaan.
Puolalais-yhdysvaltalaisen Jerzy Kosińskin 1965 ilmestyneeseen romaaniin perustuva elokuva on liki kolmituntinen kaleidoskooppi ihmisen pahuudesta nuoren pojan silmin kuvattuna. Nimeämättömään itäeurooppalaiseen maahan toisen maailmansodan loppumetreille sijoittuva teos alkaa noin kymmenvuotiaan Joskan (briljantti ensikertalainen Petr Kotlár) jäätyä vanhan isoäidin hoiviin. Traagisen onnettomuuden seurauksena käynnistyy tapahtumaketju, joka sysää pojan matkalle, joka on täynnä kärsimystä ja väkivaltaisia kohtaamisia.
Tsekkiohjaaja Václav Marhoul on tehnyt aiemmin vain kaksi elokuvaa, mutta niitä ei ole näillä leveysasteilla nähty. Kirjava lintu nostaa kuusikymppisen Marhoulin kuitenkin kerralla tämän hetken kiinnostavimpien elokuvantekijöiden joukkoon. Tinkimätön ohjaaja-tuottaja on kertonut haastatteluissa, että elokuvan valmistuminen romaanin oikeuksien neuvotteluista Venetsian ensi-iltaan kesti 11 vuotta. Marhoul on myös kertonut halunneensa kuvata kronologisesti näyttääkseen pojan ikääntymisen luonnollisesti. Pelkästään kuvaukset kestivät kaksi vuotta.
Tuotantoon liittyy muitakin yksityiskohtia, jotka hämmästyttävät. Lopputulos puhuu kuitenkin puolestaan. Vain harvoin näkee kolmituntista sotaelokuvaa, jonka sisältö on yhtä kaameaa kuin sen visuaalinen ulkonäkö lumoavaa. Mustavalkoiselle laajakangasfilmille maalattu teos hivelee silmiä. Aina silloin, kun niitä ei halua sulkea tarinan julmuuksilta.
Draama. O: Václav Marhoul. N: Petr Kotlár, Harvey Keitel, Julian Sands, Udo Kier, Barry Pepper, Stellan Skarsgård. (Tšekki/Ukraina/Slovakia 2019). 169 min.
* * * *