Yvonnen viidellä lapsella on ADHD: "Lääkäri pyysi istumaan alas"

Yvonne on viiden lapsen yksinhuoltaja. Jokaisella lapsella on neuropsykiatrisia erityispiirteitä. Hän avaa perheensä tarinaa Ylen Toivoa ja epätoivoa -dokumenttisarjassa. Siinä neljä perhettä kuvaa arkeaan pitkäaikaissairaiden lastensa kanssa.

Video: Tältä näyttää uutuusdokkari Pyörävarkaiden helvetti. 

12-vuotiaalla Viggolla, Milianilla, 11, Tristanilla, 9, ja pian kahdeksan vuotiailla kaksosilla Liamilla ja Lillyllä kaikilla on ADHD. Sen lisäksi Viggo kuuluu autismin kirjoon ja hänellä on Aspergerin oireyhtymä. Milianilla on lisäksi sydänvika. Toisella kaksosella Lillyllä on vaikea sydänvamma ja cp-vamma.

Kuolema vai taistelu 

Kaksoset syntyivät raskausviikolla 37. Ensin tuli Liam, 20 minuuttia myöhemmin Lilly. Pian syntymän jälkeen selvisi, että hänellä on HLHS-sydänvika. Vasen kammio oli vajaakehittynyt. 

– Kardiologi pyysi meitä istumaan alas ja kertoi, että teillä on kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen on saattohoito, toinen vaihtoehto oli aktiivinen hoito. Se merkitsi vähintään kolmea suunniteltua leikkausta ja muita toimenpiteitä, äiti kertoo dokumenttisarjassa. 

20 prosenttia ei selviä ensimmäisestä leikkauksesta. Perhe kuitenkin lopulta päätti, että tytär leikataan. Lillylle tehtiin leikkaus seitsemän päivän ikäisenä. 

– Piti päättää, annetaanko lapsen kuolla vai taistellaanko eloonjäämisen puolesta.

Eron syynä lasten ongelmat

Yvonne on eronnut vastikään aviomiehestään, ja nyt hän opettelee arkea yksin lastensa kanssa. Yvonne kertoo, että heillä oli henkilökohtaisia syitä, joiden vuoksi he päätyivät avioeroon. Suurimpana syynä olivat kuitenkin ongelmat lasten kanssa.

– Hän ja keskimmäinen eivät tule toimeen keskenään. Jotta heidän suhteensa voisi elpyä, hänen piti muuttaa pois, Yvonne kertoo sarjassa.

Ex-mies kärsii masennuksesta, joten lapset ovat suurimmalta osin äidillään. Lapset vierailevat isänsä luona yksi kerrallaan.

– Toivottavasti jonain päivänä voimme jakaa vastuuta puoliksi. Minulla ei ole minkäänlaista omaa aikaa.  Työttömänä olen yksin lasten koulupäivien ajan, mutta se aika menee kotihommiin.

Huutaminen viestinnän väline

Perheen arki on välillä hyvin hektistä. Ensimmäisessä jaksossa nähdään kohtaus, jossa Yvonne yrittää juoda aamukahvia rauhassa sängyssä. Lasten huutaminen ja riehuminen kuuluvat olohuoneesta.

Äiti joutuu välillä suorastaan karjumaan lapsilleen.

– Täällä on täysi tappelu päällä, äiti toteaa turhautuneena kameroille.

Äiti kertoo, että perheestä lähtee aina ääntä. Toisinaan riidat äityvät veriseksi tappeluksi.

Kolmannessa jaksossa nähdään tilanne, kun yksi lapsista on heittänyt toista jääkalikalla.

– Ymmärrän, jos joku ajattelee, että huudan liikaa lapsilleni. Tiedän, että korotan ääntäni usein. Mutta kun äänitaso on jo valmiiksi kova, niin sana ei mene perille kuiskaamalla.

Tuki vaarassa

Äiti uskaltaa jättää harvoin lapsiaan keskenään.

– Kun lapsilla on lääkitys päällä, heidät uskaltaa jättää keskenään hetkeksi. Keskimmäistä poikaa en voi jättää, silloin alkaa tapahtua.

Perheen neljä lasta, kaikki paitsi Lilly, käyvät kerran kuukaudessa tukiperheessä viikonlopun. Hyvinvointialuesiirtymän vuoksi on uhkana, että tuki evätään.

– Minulla on viisi ADHD-lasta! äiti itkee.

– Millä perusteella en tarvitsisi muka tukiperhettä? Olen takuulla itsekin nepsykirjolla. Kaikesta säästetään, mutta tämä on väärä säästökohde, hän jatkaa itkien.

Tukiäidistä on tullut lapsille tärkeä.

– Milian on sanonut, että Stina on heille kuin toinen äiti, Yvonne harmittelee itkien kameralle.

Toivoa ja epätoivoa TV1-kanavalla ja Yle Areenassa.