Vanhempien kammottava kohtalo inspiroi kauhuohjaajaa

The Monkey

Kauhu ****

Stephen King on kirjoittanut lukuisia tarinoita pahuuden riivaamista mekaanisista esineistä, jotka aiheuttavat tuhoa ihmisten keskuudessa. Kuuluisin esimerkki on 1983 julkaistu Christine – tappaja-auto, josta John Carpenter ohjasi samana vuonna erinomaisen elokuvan.

The Monkey pohjaa Kingin 1980 julkaistuun novelliin, jossa kauhun lähde on kirottu mekaaninen rumpaliapina. Tarina on yksi Kingin sekopäisimmistä, mutta ei vielä mitään verrattuna siitä syntyneeseen elokuvaan.

Netflixin The Gentlemen -sarjassa loistanut Theo James tekee mainion tuplaroolin kaksosveljeksinä, jotka ovat löytäneet nuoruudessaan oudon, selästä käyntiin vedettävän leluapinan. Pojat oppivat kantapään kautta, että aina kun lelu paukuttaa rumpuaan, joku heidän lähipiirissään kuolee hirvittävällä tavalla.

Veljekset yrittävät päästä lelusta eroon tiputtamalla sen syvään rotkoon. 25 vuotta myöhemmin apina kuitenkin palaa tappamaan lisää ja pakottaa vieraantuneet veljekset kohtaamaan jälleen toisensa.

The Monkeyn ohjannut ja Kingin novellin pohjalta käsikirjoittanut Osgood Perkins teki läpimurtonsa viime vuoden parhaisiin kauhuelokuviin kuuluvalla Longlegsillä. Jo sen perusteella The Monkeylta saattoi odottaa paljon. On kuitenkin riemastuttava yllätys, kuinka pohjattoman kipeän ja kieroutuneen elokuvan Perkins on onnistunut tällä(kin) kertaa tekemään.

Elokuvan kuolinkohtaukset ovat kaikessa roiskeisuudessaan pöyristyttävää katsottavaa. Tuntuu kuin Perkins pyrkisi joka kohtauksen jälkeen nostamaan rimaa vielä hitusen ja kokeilemaan pystyykö yleisöä shokeeraamaan heti uudestaan. Pikimustalla huumorilla höystetyt kuolemat herättävät sekä syvää paheksuntaa että hysteeristä, hermostunutta naurua, joka on tyypillinen reaktio äärimmäisille kuville altistuttaessa.

Perkins kertoo saaneensa kohtauksiin inspiraatiota vanhempiensa kohtalosta. Perkinsin isä, Psykosta kuuluisa näyttelijälegenda Anthony Perkins kuoli rujolla tavalla aids-taudin aiheuttamiin oireisiin Osgoodin ollessa 18-vuotias.

Vielä sairaampi oli tapa, jolla Perkins sai tietää olevansa hiv-positiivinen: lukemalla sen lehdestä. National Enquirer oli teetättänyt näyttelijän verikokeesta laittoman hiv-testin ja julkaissut tuloksen etusivullaan.

Osgoodin äiti Berry Berenson sai surmansa puolestaan istuessaan lennolla, joka rysäytettiin World Trade Centeriin osana syyskuun 11. päivän terrori-iskuja vuonna 2001.

Ohjaajan mukaan kesti kauan, että hän pääsi yli vanhempiensa kuoleman aiheuttamasta traumasta. Iän myötä Perkins kuitenkin ymmärsi, että vaikka kuolemaa ei voi paeta, jotkut kohtaavat sen hirvittävän väkivaltaisesti ja jotkut rauhallisesti unessaan. Niinpä paras tapa käsitellä tätä mielipuolista epävarmuutta on kohdata se hymyillen.

O: Osgood Perkins. N: Theo James, Tatiana Maslany, Christian Convery, Colin O’Brien, Rohan Campbell, Sarah Levy, Adam Scott, Elijah Wood. (USA/Britannia/Kanada 2025). 99 min.