Tässä yksi maailman parhaista elokuvista

Clint Eastwoodin tähdittämä Likainen Harry sai ilmestyessään ristiriitaisen vastaanoton. Joulukuussa 1971 julkaistua elokuvaa kehuttiin sekä kauhisteltiin sen realismin ja väkivaltaisuuden vuoksi. Jotkut aikalaiskriitikot pitivät elokuvaa jopa fasistisena. Suomessa elokuva pysyi kiellettynä yli vuoden ennen kuin se sai lopulta ensi-iltansa tammikuussa 1973 noin kolme minuuttia leikattuna versiona.

Eastwood oli jo 1970-luvun alussa iso tähti, joka sai vaikuttaa elokuviensa ohjaajavalintoihin. Likaisen Harryn ohjaajaksi Clint valitsi Don Siegelin, jonka kanssa hän oli tehnyt poliisitrillerin Rautainen Coogan (1968) sekä lännenelokuvat Kourallinen dynamiittia (1970) ja Korpraali McB (1971).

Siegel oli projektille täydellinen valinta, maskuliinisten tarinoiden väkivaltaa kaihtamaton mestarikertoja, joka ymmärsi täydellisesti Eastwoodin myyttistä valkokangaspersoonaa. Voikin sanoa, että Sergio Leone teki Eastwoodista tähden 1960-luvun spagettiwesterneissä, minkä jälkeen Siegel siirsi poliisielokuvillaan Eastwoodin lännenhahmon menestyksekkäästi nykypäivään.

Tarinassa Skorpioniksi itseään kutsuva murhaaja kylvää kauhua San Franciscossa, ottaa tähtäimeensä viattomia ja jättää jälkeensä lunnasvaatimuksia. Kovaotteinen poliisi Harry Callahan saa tehtäväkseen napata psykopaatin hinnalla millä hyvänsä. Synkästä ja äärimmäisen rajuotteisesta trilleristä muodostuu psykofyysinen kissa ja hiiri –leikki, joka peilaa myös Callahanin mielen pimeämpää puolta brutaalin poliisityön kautta.

Eastwood tekee pääosassa yhden elokuvahistorian ikonisimmista kovanaamarooleista. Siksi onkin vaikea kuvitella, että elokuvaa tarjotiin alun perin peräti neljälle näyttelijälle ennen Eastwoodia.

Aluksi roolista oli kiinnostunut Frank Sinatra, jonka jälkeen päähenkilön käyttämää Magnum-revolveria tyrkytettiin järjestyksessä John Waynelle, Steve McQueenille ja Paul Newmanille. Etenkin Newmanin kerrotaan kavahtaneen liian oikeistolaisena pitämäänsä hahmoa ja käsikirjoitusta. McQueen ei ollut puolestaan kiinnostunut tekemään toista San Franciscoon sijoittuvaa poliisielokuvaa vuoden 1968 hittileffansa Bullitt jälkeen.

Elokuvan toinen täydellinen näyttelijävalinta on Skorpionia esittävä Andrew Robinson. Siviilielämässä vannoutuneena pasifistina tunnettu nuori teatterinäyttelijä tekee ensimmäisessä elokuvaroolissaan niin hyytävän täydellistä työtä, että Robinson sai elokuvan jälkeen tappouhkauksia ja joutui salaamaan yhteystietonsa. Roolin sensaatiomaisuutta lisää tosielämän Zodiac-murhaaja, josta käsikirjoittajat hakivat mallia.

Eastwood palasi Harry Callahanin rooliin vielä neljästi. Paras jatko-osista on Ted Postin ohjaama Magnum .44 (1973), jossa Harry taistelee teloitustuomioita jakavia moottoripyöräpoliiseja vastaan. James Fargon ohjaama Murskaaja (1976) toi Harrylle työtoveriksi naispoliisin ja vastustajaksi häikäilemättömän terroristiryhmän.

Clintin itsensä ohjaama Ratkaiseva isku (1983) käsittelee puolestaan koston oikeutusta raiskatun näkökulmasta. Eastwoodin pitkäaikaisen työtoverin ja stunttikoordinaattori Buddy van Hornin ohjattavaksi annettu Likainen Harry ja murhapooli (1988) jäi sarjan viimeiseksi sekä heikoimmaksi leffaksi.