Tänään tv:ssä: Näyttelijälegenda irstaan papin roolissa – yksityiselämää varjostivat avioliiton ulkopuoliset suhteet ja vaikea maine

Burt Lancaster (1913-1994) oli yksi sukupolvensa suurimpia näyttelijöitä. Hän voitti Oscar-palkinnon roolisuorituksestaan vuoden 1960 Huijarisaarnaaja-elokuvasta, joka esitetään Ylen kanavilla 3. elokuuta. Näyttelijän elämää varjosti väkivaltainen ja epävakaa käytös.

Burt Lancaster eli Burton Stephen Lancster syntyi 2.3.1913 New Yorkin Itä-Harlemin slummialueella, joka tunnettiin paremmin nimellä ”Litte Italy” eli pieni Italia. Hänen irlantilaistaustainen isänsä oli postivirkailija ja äitinsä oli temperamentiltaan hurja. Vanhemmilla oli yhteensä viisi lasta. Hänen kerrotaan lyöneen lastaan, kun tämä toi väärän vaihtorahan ruokakaupasta. Hurjimmissa tarinoissa äidin kerrotaan olleen veitsitappelussa, ja viettäneen useita kuukausia toipumassa haavoistaan. 

Burt itse on kertonut, että hänestä olisi kasvanut rikollinen, ellei hän olisi harrastanut urheilua ja käynyt kirjastossa, jossa hän ahmi Ernest Hemingwayn ja F. Scott Fitzgeraldin kirjoja.

Sirkuksesta näyttelijäksi

Nuori Burt menestyi koripalloilijana, mutta hylkäsi stipendin New Yorkin yliopistoon ja ryhtyi sirkuksen akrobaatiksi. Hän oli lyhyen aikaa avioliitossa teini-ikäisen akrobaatti June Ernstin kanssa. Sirkuselämä loppui vuonna 1939 käden loukkaantumiseen. Seuraavat vuodet Burt työskenteli kuorma-auton kuljettajana, palomiehenä, lihanpakkaajana ja tavarantoimittajana.

Vuonna 1942 Burt kutsuttiin Armeijan palvelukseen. Kolmen vuoden aikana hän tutustui Norma Andersoniin, joka auttoi miestä pääsemään teatterin koelukuihin. Teatterista Burt päätyi näyttelemään muun muassa Ava Gardnerin rinnalle The Killers -elokuvaan. Burt avioitui Norman kanssa.

Burt sai nopeasti uransa hallintaansa. Vuonna 1948 hän oli perustamassa yhtä ensimmäistä tähtien omistamaa tuotantoyhtiötä, Hecht-Hill-Lancesteria. Yhtiö oli avainasemassa Burtin maineen luomisessa monipuolisena näyttelijänä.

Vaikea maine

Hollywood-piireissä miestä kuvailtiin temperamentiseksi, väkivaltaiseksi ja epävakaaksi. Hän ei kuitenkaan ollut sokea omille puutteilleen. Hän kuvaili itseään riesaksi, joka yritti ohjailla muita näyttelijöitä ja kuvauksia.

Jo ensimmäisen elokuvan aikaan Burt ansaitsi maineen vaikeana näyttelijänä. Tuo maine säilyi hänen mukanaan koko uran ajan – eli seuraavat 45 vuotta. Erään legendan mukaan Burt löi näyttelijä Jack Palancea niin kovaa riidan aikana, että tämä oksensi iskusta. Ohjaaja Michael Winner sai myös kokea Burtin raivon, kun kuvaili näyttelijää sarkastiseksi. Myöhemmin Michael otettiin kiinni ja uhattiin heittää vuorelta alas. Michael on sittemmin kertonut julkisuudessa, että Burt uhkasi tappaa hänet kahdesti.

– Hän raahasi minua lantiosta huutaen: ”Senkin munaa imevä per**reikä brittiläinen paskiainen!” Hän pysyi rakkaana ystävänä, ja hän oli ihana mies, joten mitä väliä, jos hän yritti tapaa minut? Michael kertoi Vice-lehdelle vuonna 2009.

Näyttelijän ystävä kirjailija Norman Mailer jopa myönsi, ettei ole koskaan katsonut yhtä hyytäviin silmiin kuin Burtin, kertoo The Telegraph.

Huijarisaarnaja-elokuvassa Burt näytteli manipuloivaa ja irstasta baptistipappia. Rooli toi niin Golden Globen kuin Oscarinkin miehelle. Hän totesi olleensa elokuvassa vain oma itsensä.

The Telegraph -lehden kokoaman elämänkerran mukaan monet huippuelokuvantekijät pelkäsivät ja inhosivat Burtia. Ohjaaja John Huston työskentelin näyttelijän kanssa vuoden 1960 länkkärissä Leppymättömät. Ohjaajan ja näyttelijän välille syttyi niin katkera riita, että John päätti kostaa Burtille kuullessaan tämän sponsoroivan julkkisgolfia. John palkkasi pienkoneen, josta pudotettiin kentälle tuhansia pingispalloja, joissa luki solvauksia, kuten "Burt Lancaster on surkea". Turnaus jouduttiin keskeyttämään.

Burtin pitkäaikainen rakastajatar Jackie Bone kuitenkin uskoi, että ihmiset ymmärsivät Burtin väärin. Hänen luonteensa ei naisen mukaan ollut ärhäkkä tai aggressiivinen vaan kirjava ja huolestunut.

Valkokankaan lemmikki näytteli uransa aikana yhteensä 87 tuotannossa. Hän teki viimeisen roolisuorituksensa ylistetyssä minisarjassa Oikeuden miehet (1991). Tämän jälkeen terveysongelmat pakottivat Burtin eläkkeelle.

Yksityiselämä

Burt ja Norma saivat liittonsa aikna viisi lasta. Onnelliselta vaikuttavasta avioliitosta huolimatta Burtilla väitettiin olleen suhteita maskeeraajien, tuotantoavustajien ja näyttelijättärien kanssa, kuten Marlene Dietrichin, Shelley Wintersin ja Deborah Kerrin kanssa. Avioliitto Norman kanssa päättyi vuonna 1969.

Burtin biseksuaalisuus oli avoin salaisuus elokuvamaailmassa. Kate Bufordin kirjoittamassa elämänkerrassa Burtin elossa olleet perheenjäsenet kertoivat miehen olleen masentunut biseksuaalisuudestaan, ja että hänen suhteensa miehiin olivat aina lyhytaikaisia. Rokkari Vince Eager on kertonut, että Burt kosi häntä 18-vuotiaana Sohon yökerhossa.

FBI säilytti Burtia koskevia tietoja vuodesta 1948 vuoteen 1963 asti tutkiakseen hänen seksuaalista käyttäytymistään sekä kommunistisia puolia 1950-luvulla. Vuonna 200 FBI:n tutkimuksista selvisi, että Burtia kuvattiin riettaiksi väitetyissä orgioissa, joihin osallistuivat ”pahamainset Hollywoodin homoseksuaalit.”

Burt piti huolta itsestään urheilemalla. Hän oli ylpeä vartalostaan – näyttelijä poseerasi nuoruudessaan alaston kuvissa.

Burt oli vahva kansalaisoikeuksien puolesta puhuja. Hän oli yksi harvoista, joka sai kunnian puhua Martin Luther Kingin kanssa. Hän kampanjoi presidentinvaaleissa 1972 Nixonin vastustajan puolesta ja päätyi presidentin vihollislistalle. Vuonna 1984 Burt sai mielenterveyspalkinnon työstään psykiatrian laitoksella, ja vuonna 1987 Aid for Aids -järjestö palkitsi hänet vuoden miehenä.

Tupakointi aiheutti Burtille sydänsairauden. Vuonna 1990 näyttelijä sai aivohalvauksen, joka jätti hänet osittain halvaantuneeksi vain muutama kuukausi sen jälkeen, kun hän oli avioitunut Susan Schrererin kanssa. Viimeiset neljä vuotta elämästään Burt oli toimintakyvytön. Hän kuoli 20. lokakuuta 1994 sydänkohtaukseen.

Huijarisyndrooma Yle Teema & Fem -kanavalla ja Yle Areenassa.

Lähteet: The Telegraph, Britannica, Vice