Tällainen oli Esa Pakarisen elämä: Pekka Puupää -elokuvat päättyivät järkyttävään tragediaan

Esa Pakarinen ja Masa Niemi näyttelivät yhdessä seitsemän vuotta.
Yksi suomalaisen huumorielokuvateollisuuden uranuuurtajista oli Esa Pakarinen, joka tuli tunnetuksi Pekka Puupäänä.
Pakarinen syntyi Rääkkylässä 9. helmikuuta 1911. Ennen Puupää-elokuvia hän kiersi muun muassa Keskiyö-orkesterin kanssa Joensuussa ja lyöttäytyi 1940-luvun lopulla yhteiskiertueelle Reino Helismaan ja Tapio Rautavaaran kanssa.

Ensimmäinen Pekka Puupää -filmi oli Ville Salmisen ohjaama Pekka Puupää, joka sai ensi-iltansa vuonna 1953. Reino Helismaan käsikirjoittama komedia perustuu Ola Fogelbergin sarjakuvaan.
Pekan (Esa Pakarinen) vaimo Justiina (Siiri Angerkoski) matkustaa sukulaistensa luo. Hänen poissa ollessaan Pekka perustaa ystävänsä Pätkän (Masa Niemi) kanssa lastentarhan, ja pian Puupäiden asuntoon ilmestyykin vauva.
– Pekka Puupää - Reino Helismaan käsikirjoitukseen perustuvana - kuuluu niihin elokuviin, joita kai suuret kansanjoukot rientävät katsomaan, mutta joita ei ole tehty arvostelua varten, Heimo Kallio kirjoitti Uuteen Auraan 5. toukokuuta 1953.
Vaikka kriitikoilta ei suopeaa vastaanottoa tullutkaan, elokuva sai kaksitoista jatko-osaa.

Kesällä 1953 kuvattiin Pekka Puupää kesälaitumilla, jossa Pakarisen, Niemen ja Angerkosken ohella esiintyivät iskelmälegenda Olavi Virta, sekä malli ja näyttelijä Ruth Johansson. Virta esiintyi vielä kahdessa seuraavassakin Puupää-filmatisoinnissa, Pekka ja Pätkä lumimiehen jäljillä ja Pekka ja Pätkä puistotäteinä.

Välissä Pakarinen ehti tehdä myös yhden ei-Puupää -filmatisoinnin Hei, rillumarei! (1954), jossa hän palasi luomansa hahmon, Severi Suhosen rooliin. Korkeakulttuurille irvailevan elokuvan jälkeen palattiin taas Puupää-filmien pariin, parhaimmillaan jopa kolmen filmin vuosivauhdilla.
Puupää-elokuvia tehtiin yhteensä 13, joista 11 ohjasi Armand Lohikoski. Käsikirjoittajina vuorottelivat Reino Helismaa ja Lohikoski.

1950-luvun puolivälissä Pakarinen ja Masa Niemi aloittivat Lasse Pihlajamaan kanssa Puupää-kiertueet, joita tehtiin aina Niemen kuolemaan saakka. Alkoholisoitunut Niemi riisti henkensä kesken kiertueen toukokuussa 1960 Tampereen uimahallin retkeilymajassa. Niemen kuoltua loppuivat myös Puupää-leffat. Seuraavana vuonna tehty Mullin mallin jäi Pakarisen viimeiseksi elokuvaksi yli kymmeneen vuoteen.
Reino Helismaa, Pakarisen tärkeä yhteistyökumppani menehtyi vuonna 1965, minkä vuoksi Pakarinen jäi Severi Suhonen -hahmonsa kanssa käytännössä yksin. Kiertue-elämän- ja elokuvanteon päätyttyä Pakarinen jatkoi levyttämistä. Vuonna 1966 ilmestyivät hänen ensimmäiset LP-levynsä, Lonkalta Irwin Goodmanin kanssa, sekä Severi Suhonen Ala-Tölöviössä.

Vuonna 1974 Pakarinen jäi sairauseläkkeelle astman takia, mutta jatkoi epäsäännöllistä keikkailua. Vuosikymmenen lopulla hänet nähtiin myös televisio-ohjelmissa, kuten Omat jutut, Tosimiehet sekä vierailijana Kivikasvoissa.
Esa Pakarinen kuoli 78-vuotiaana syöpään 28. huhtikuuta 1989.
Visa Mäkinen ohjasi vielä 1980-luvulla kaksi Pekka Puupää -elokuvaa, Pekka & Pätkä ja tuplajättipotti (1985), Pekka Puupää poliisina (1986), sekä sarjan Pekka ja Pätkä (1986).
Alkuperäiset Pekka Puupää -elokuvat
Pekka Puupää (1953)
Pekka Puupää kesälaitumilla (1953)
Pekka ja Pätkä lumimiehen jäljillä (1954)
Pekka ja Pätkä puistotäteinä (1955)
Kiinni on ja pysyy (1955)
Pekka ja Pätkä pahassa pulassa (1955)
Pekka ja Pätkä ketjukolarissa (1957)
Pekka ja Pätkä salapoliiseina (1957)
Pekka ja Pätkä sammakkomiehinä (1957)
Pekka ja Pätkä Suezilla (1958)
Pekka ja Pätkä miljonääreinä (1958)
Pekka ja Pätkä mestarimaalareina (1959)
Pekka ja Pätkä neekereinä (1960)
Pekka Puupää -elokuvat katsottavissa Finna.fi:ssä.
Lähteet: Rääkkylä, Yle, Finna, Ilta-Sanomat, Elävä arkisto, Rolling Records, IMDb, Geni">Lähteet: Rääkkylä, Yle, Finna, Ilta-Sanomat, Elävä arkisto, Rolling Records, IMDb, Geni