Suomen television ensimmäinen pehmopornoelokuva kohahdutti – vaikuttiko Neuvostoliiton hajoamiseen?
Suomessa esitetyn Emmanuellen pystyi katsomaan Neuvosto-Virossa, mikä nosti maassa vapauden huuman.
Pornografia tulee kreikan sanoista pornē, (seksityöntekijä) sekä grafē (kirjoitus). Tuttavallisemmin se tunnetaan pornona, jolla tarkoitetaan seksuaalisesti kiihottavaa tai sellaiseksi tarkoitettua kuvallista ja kirjallista aineistoa. Pehmopornossa materiaali on taas miedompaa, joista elokuvien saralla tunnetuin esimerkki on Emmanuelle (1974), jonka ensiesityksestä tulee vuonna 2024 kuluneeksi 50 vuotta.
Elokuvan keskiössä on Emmanuelle (Sylvia Kristel), joka miehensä Jeanin (Daniel Sarky) kannustamana lähtee eroottisiin seikkailuihin Bangkokissa.
Hän muun muassa antaa Arianen (Jeanne Colletin) vietellä itsensä squash-kentällä, masturboi yhessä Marie-Angen (Christine Boisson) kanssa kuistilla palvelijoidensa ympäröimänä ja rakastelee Been (Marika Green) kanssa sillalla siitä huolimatta, että ohi kulkevat ihmiset tuijottavat.
Emmanuellen ohjasi ranskalainen Just Jaeckin, ja pääosassa nähtiin hollantilainen Sylvia Kristel, joka teki läpimurtoroolinsa. Elokuvan aikana Kristel oli vain 22-vuotias näyttelijä, joka elätti itsensä mallintöillä. Hänen palkkionsa Emmanuellesta oli IMdB:n mukaan vain 6 000 dollaria, kun taas jatko-osassa Emmanuelle 2 (1974) jo 100 000 dollaria.
Emmanuellen jälkeen hänellä oli useita rooleja vastaavanlaisissa tuotannoissa, kuten Lade Chatterleyn rakastajassa (1981), jonka käsikirjoitus perustui saman nimiseen kirjaan. Kun Kristel asui Los Angelesissa, hän sortui Varietyn mukaan etenevissä määrin alkoholiin ja huumeisiin. Viimeiset vuotensa hän eli yksin Amsterdamissa, ja menehtyi vuonna 2012 vain 60-vuotiaana kurkusta keuhkoihin levinneseen syöpään.
Nostatti vapauden huuman Neuvosto-virossa
Suomessa Emmanuelle sai ensi-iltansa 15. marraskuuta 1974 elokuvateatteri Reassa. Suomessa elokuvan erotiikkaa puitiin jopa eduskunnassa asti, kun kristillisten kansanedustaja Olavi Ronkainen teki Emmanuellesta valituksen oikeusasiamiehelle.
Television puolella ensiesitys oli kesällä 1987 MTV:n ohjelmistossa, jolloin elokuvasta leikattiin pois minuutin verran, muun muassa kohtauksia "lemmiskelystä pöydällä" ja raiskauskohtauksesta. Nykyisin elokuva on Suomessa leikkaamaton, ja 2000-luvulla sitä on esitetty televisiossa kymmenen kertaa.
Emmanuellesta pystyi nauttimaan Virossa, jonne suomalaisten tv-kanavien lähetykset olivat yltäneet jo 1950-luvulta asti neuvostojohdon vastalauseista ja häirintälaitteista huolimatta.
Neuvosto-Viron tv-katselun absurdia historiaa käsittelevässä dokumentissa Disko ja ydinsota (2009) Kiur Aarma ja Jaak Kilmi väittivät, että Emmanuellen näkemisen herättämä vapauden huuma olisi vaikuttanut välillisesti jopa Neuvostoliiton hajoamiseen.