Steve Carell hätkähdyttää Foxcatcher-elokuvan murhaajana

Amerikkalainen Steve Carell, 59, on yksi Hollywoodin suosituimmista koomikoista, jonka hittielokuvia ovat muun muassa 40 v. ja neitsyt (2005), Salainen agentti 86 (2008), Illallinen idiooteille (2010) ja Hölmö hullu rakkaus (2011). Tv-katsojille Carell on puolestaan tuttu komediasarjan Konttori sähläävänä toimistopomona.

Elokuvassa Foxcatcher (2014) Carell nähdään kuitenkin täysin erilaisessa roolissa. Tositapahtumiin perustuvassa draamassa Carell esittää Yhdysvaltain rikkaimpiin sukuihin kuulunutta John du Pontia, joka päätyi murhaamaan omistamansa painijoukkueen päävalmentajan, olympiavoittaja Dave Schultzin. Carell on roolissa liki tunnistamaton, ei vain kieroutuneen roolityön, vaan myös hurjan kasvomaskeerauksen ansiosta.

– En itse tiedostanut maskeerausta, mutta oli kiehtovaa huomata kuinka se vaikutti muihin. Jotkut suorastaan kavahtivat läsnäoloani. Luulen, että sillä oli hyvä vaikutus suoritukseeni. Olin kuitenkin onnellinen, ettei minun tarvinnut mennä suoraan kotiin kuvausten jälkeen. Hahmosta oli välillä vaikea päästä eroon, Carell kertoo ravintolapöydässä Cannesissa.

Näyttelijän mukaan hän saa kiittää onnistumisestaan ennen kaikkea ohjaaja Bennett Milleriä, joka on yksi nykyajan arvostetuimmista elokuvantekijöistä. Millerin aiemmat elokuvat Capote (2005) ja Moneyball (2011) toivat aikanaan Oscarin edesmenneelle Philip Seymour Hoffmanille sekä Oscar-ehdokkuudet Brad Pittille ja Jonah Hillille. Myös Carell ja Dave Schultzia esittävä Mark Ruffalo saivat ehdokkuudet Foxcatcherista, kuten myös Miller parhaasta ohjauksesta. Miller palkittiin leffasta myös Cannesin parhaana ohjaajana.

– Kuvauksissa emme aina edes huomanneet kameran läsnäoloa. Bennett onnistuu luomaan ilmapiirin, jossa on lupa epäonnistua, kokeilla ja ottaa riskejä. Joskus hän jopa kannusti meitä hylkäämään vuorosanat ja improvisoimaan. Se oli kuin mielentila, kaukana perinteisestä näyttelemisestä, Carell kehuu.

Carell kertoo tehneensä taustatyötä roolia varten kaksi vuotta. Du Pont oli huonosta itsetunnosta ja vainoharhoista kärsivä multimiljonääri, joka rakasti painia ja palkkasi kaksi olympiavoittajaa, veljekset Dave ja Mark Schultzin, mukaan omistamaansa Foxcatcher-joukkueeseen. Elokuvassa veljeksinä nähdään Ruffalo ja myös erinomainen Channing Tatum.

– Tosielämän hahmoa pitää aina lähestyä hienovaraisesti, etenkin kunnioituksesta yhä elossa olevia kohtaan. Tiedostin sen myös kuvauksissa, jossa Mark ja Daven leski Nancy vierailivat.

Foxcatcher päättyy tragediaan, kun du Pont ampui Daven kartanonsa tiloilla tammikuussa 1996. Du Pont tuomittiin murhasta vankilaan, jossa hän kuoli joulukuussa 2010.

– Hän oli selvästi avun tarpeessa ja moni hänen lähipiiristään huomasi sen. He olivat kuitenkin kaikki hänen palkkalistoillaan, eikä kukaan uskaltanut sanoa mitään potkujen pelossa, Carell toteaa.

Carell kertoo pyrkineensä lähestymään du Pontia ihmisenä, ei hirviönä.

– Du Pont oli hyvin surullinen hahmo ja itsekin jossain määrin oman kasvatuksensa ja elinympäristönsä uhri. Hän sopii hyvin sille harmaalle alueelle, joka kiinnostaa minua. Meissä jokaisessa on tuo puoli, sillä kukaan ei ole täysin mustavalkoinen.

Tarinassa on myös selviä viitteitä, että du Pont olisi ollut homoseksuaali, jolle paini oli ainoa hyväksyttävä tapa saada fyysistä kontaktia muihin miehiin.

– Emme halunneet tarkentaa sitä, vaan antaa yleisön vetää omat johtopäätökset. Du Pontin seksuaalisuudesta liikkuu paljon ristiriitaista tietoa, josta osa perustuu juoruihin ja vihjailuihin. Päätimme Bennettin kanssa heti alussa, ettemme ota suoraan kantaa aiheeseen, Carell määrittelee.

Vaikka Carell onkin tunnettu ennen kaikkea koomikkona, hän ei itse näe eroa näyttelijänä draaman ja komedian välillä.

– Haluan tehdä jatkossakin elokuvia, jotka ovat tarinaltaan yhtä vahvoja ja työskennellä yhtä hyvien ohjaajien kanssa. Aivan sama ovatko ne draamoja vai komedioita. Roolihahmo ei koskaan tiedä elääkö hän komediassa vai tragediassa. Niinpä lähestyn hahmoa aina samalla tavalla. Pyrin rehellisyyteen, mikä toimii huumorin sekä draaman eduksi.

Myös Foxcatcherissa on todella mustaa huumoria, mikä kumpuaa absurdeista tilanteista ja myötähäpeästä. Elokuvaa katsoessa ei aina tiedä, milloin saa nauraa ja milloin ei. Carellin mukaan kyseessä on katsojan oma tulkinta ja veteen piirretty viiva.

– Maailmassa tarvitaan todella hassuja ja hölmöjä elokuvia sekä rankkoja ja ravistelevia draamoja. Myös todella hyvä komedia saattaa olla järisyttävä kokemus, joka saa itkemään. Itse olen tyytyväinen, jos saan tehdä molempia ja näytellä vain hyvissä elokuvissa.

Carell vaikuttaa aidosti vaatimattomalta tähdeltä, joka ei halua korostaa oman työnsä erinomaisuutta. Myös pöydän ympäriltä lentelevät kehut saavat miehen vaivaantumaan.

– En pidä siitä, että näyttelijät korostavat itseään ja työprosessiaan. Se tuntuu aina jotenkin teeskentelevältä. Kun katson haastatteluja, joissa kollegat analysoivat itseään, vaivaannun. On paljon parempi, ettei kaikkea tiedä, mikä tavallaan suojelee elokuvan ja roolisuorituksen taikaa.