Spede Pasanen salasi saamansa miljoonatuet – syytti lehdistöä omista valheistaan
Spede Pasasen hyökkäys Suomen elokuvasäätiötä vastaan oli viihdemogulin julkisuustemppu.
Pertti ”Spede” Pasanen on eittämättä suomalaisen elokuvahistorian suurimpia nimiä ja persoonia. Viihdeteollisuus imaisi valtiotieteiden opiskelijan mukaansa jo nuorella iällä, ja 1950-luvulla opinnot vaihtuivat vakituisen avustajan pestiin tuotantoyhtiö Fennada-Filmissä.
Ensimmäisen oman elokuvansa Spede teki 1960-luvulla yhteistyössä Risto Jarvan ja Jaakko Pakkasvirran kanssa. Kolmikko käsikirjoitti, tuotti ja ohjasi vuonna 1964 ensi-iltansa saaneen komedian X-Paroni, jota tähditti Speden lisäksi hänen tuleva vaimonsa Pirjo Vainimäki.
Menestys oli taattu, kun Spede ideoi laiskan ja rähjäisen sketsihahmon Uuno Turhapuron. Ensimmäinen Uuno Turhapuro -elokuva vuonna 1973 veti teattereihin yli 600 000 katsojaa.
Laina jäi perimättä
Speden suhde Suomen elokuvasäätiön kanssa oli nihkeä. Läpi uransa viihdemoguli arvosteli kovaan ääneen säätiön tukipolitiikkaa väittäen, ettei olisi koskaan saanut siltä tukea hankkeisiinsa.
Kalle Kinnusen kirjoittamassa SES:n Elokuvasäätiön tuella -historiikissa kerrotaan, että Speden väitteet olivat puppua. Tosiasiassa Spede sai uransa aikana rahallista tukea elokuvilleen kaikkiaan yli 2,3 miljoonaa euroa.
– Spede sai tukea ja sanoi kohta lehdessä, että hän ei koskaan saa säätiöltä mitään. Soitin hänelle. Spede sanoi, että lehdet nyt kirjoittavat ihan mitä sattuu, elokuvahistorioitsija ja elokuvasäätiön ensimmäinen asiamies Kari Uusitalo muistelee kirjassa.
Säätiö myönsi ensimmäisen lainan Spedelle jo vuonna 1971. Tätä hän ei lopulta käyttänytkään, sillä suunnitteilla ollut Kauhukakara-niminen lastenelokuva jäi tekemättä.
Elokuussa 1971 tuli ensi-iltaan Speden käsikirjoittama ja tuottama länkkärikomedia Hirttämättömät, jonka hän ohjasi yhdessä Vesa-Matti Loirin kanssa. Komediallisen lännenelokuvan tuotantoon Spede sai elokuvasäätiöltä 75 000 markan lainan. Koska elokuvan tuotot jäivät vaatimattomiksi, ei lainaa peritty takaisin.
Spede omi markkinat
Moni uskoo, että Speden ärhentely Suomen elokuvasäätiölle oli taktinen julkisuustemppu. Taloudellisesti hyvin pärjännyt Spede-yhtiöt kykeni ilman tukiakin uusiin tuotantoihin.
– Siihen ei muilla viihteen tekijöillä ollut mahdollisuutta. Protestoimalla näyttävästi Pertti sai aikaan tilanteen, ettei tukea tasapuolisuuden nimissä uskallettu suunnata yhdellekään vähänkin viihteeseen vivahtavalle elokuvalle. Markkinat olivat hänen, Speden luotto-ohjaaja Ere Kokkonen muisteli elämäkertakirjassaan Muisti palailee pätkittäin.
Elokuvasäätiön entinen toimitusjohtaja Jukka Vilhunen arvelee säätiön lyömisen olleen Spedelle puhdasta kaupallista ajattelua.
– Mitä enemmän lyö säätiötä, sitä enemmän kansa tykkää. Kun tulin säätiöön, katsojaluvut olivat yleisesti ottaen aivan käsittämättömän heikkoja. Nämä muutamat elokuvat, kuten Speden tuotannot, pitivät elokuvateattereita pystyssä, hän toteaa SES:n historiikissa.
Elokuvasäätiön suurimmat tuet Speden tuotannoille:
Romanovin kivet (1993) 395 242 €
Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla (1990) 337 511 €
Pekko ja poika (1994) 252 282 €
Uuno Turhapuron veli (1994) 252 282 €
Uuno Turhapuron poika (1993) 252 282 €
Uuno Turhapuro Suomen Tasavallan Herra
Presidentti (1992) 252 282 €
Uuno Turhapuro herra Helsingin herra (1991) 185 631 €
Naisen logiikka (1999) 185 007 €
Rampe ja Naukkis – Kaikkien aikojen
superpari (1990) 126 567 €
Lähde: Suomen elokuvasäätiö