Sofia Zida avautuu yksinhuoltaja-arjestaan: "Teenkö kaiken väärin?"
Petolliset-realityssä mukana oleva Sofia Zida kuvailee omaavansa meksikolaisen temperamentin.
Herkkä ja räiskyvä ihminen, joka näyttää tunteensa.
Videolla Christoffer Strandberg kertoo paljastuksia Petollisten kulisseista.
Näin itseään kuvailee Petollisten neljänteen kauteen osallistunut taiteilija Sofia Zida.
– En voi pidättää itkua. Jos itkettää, se vain tulee. Kun näin Petollisten ensimmäisen jakson, tuli tunne, että olisihan sitä voinut vähän vähemmän itkeä, Sofia tuumii.
Vanajanlinnassa Petollisten kuvauksissa on psykologi, jolta kilpailijat saavat halutessaan keskusteluapua.
Sofia jutteli pari kertaa hänen kanssaan, mutta suurimman avun hän sai luovasta työstä.
– Minulla oli piirustustavarat mukana ja piirsin huoneessani vihkoon. Tein kuvausten aikana neljä taulua. Taide on terapiaa, hän sanoo.
Linnassa Sofia kärsi ikävästä. Hän on 13-vuotiaan pojan äiti, ja pelin henkeen kuuluu, etteivät kilpailijat saa olla kuvauksista yhteydessä ulkomaailmaan.
– Olemme tiivis kaksikko ja parivaljakko, koska elämme kahdestaan. Piirtämisen lisäksi ikävää helpotti olemalla hetkessä. Tunnetta ei pidä paeta, siinä tuli olla.
Älypuhelimesta irtautuminen oli Sofialle hankalaa vain lapsen takia. Muutoin hän nautti poikkeuksellisesta tilanteesta.
– Olen sitä mieltä, että minun pitäisi järjestää ajanjaksoja, jolloin en käytä kännykkää. Enpä ole kuvausten jälkeen järjestänyt ja se johtunee siitä, että puhelin on työvälineeni.
– Mutta ehdottomasti pitäisi ottaa vapaapäiviä kännykästä, koska se vaikuttaa uneen ja kaikkeen, Sofia soimaa itseään.
Monien vanhempien tavoin hän kokee äitinä syyllisyyttä lapsensa kännykän käytöstä.
– Olen aika vanhanaikainen. Kasvoin Vaasassa, ja pienenä leikimme aina ulkona ja metsässä. Kunpa lapsuus ja nuoruus olisivat yhä sitä.
– Instagramissa olen kirjoittanut yksinäisyydestä. Vaikka minulla on ystäviä, olen yksinhuoltajana kuitenkin yksin. Minulla ei ole ketään, johon turvautua ja herää tunne, että teenkö kaiken väärin, Sofia avautuu vanhemmuuden haasteista.
Meksikolainen temperamentti
Psykologisena pelinä Petolliset on osallistujilleen haastava.
Kun Sofia suljettiin linnaan vieraiden ihmisten joukkoon selviytymään armottomasta leikistä, väliin häneen iski hätä. Linnassa hädän tunne oli kestettävä, sillä pakoonkaan ei päässyt.
– Olen elämässäni kokenut ahdistusta ja olen joutunut käsittelemään vaikeita asioita. Tämä ei siis ollut minulle uutta, Sofia kertoo.
Jo kouluaikoina Sofian oli vaikea ilmaista itseään sanallisesti.
– Ryhmässä minusta tulee tarkkailija. Katson, onko minun turvallista puhua. Petollisissa oli vaikeaa, koska kehenkään ei voinut täysin luottaa.
Sofia päätti selviytyä psykologisessa pelissä olemalla oma aito itsensä. Peli herätti hänen latinoluonteensa eloon.
– Tunteet nousivat voimakkaasti pintaan ja välillä tuntui, että räjähdän. Olen puoliksi meksikolainen, joten itsehillintäni on heikohko. Menen nollasta sataan, mutta lepyn nopeasti.
Ei keskiviivaa
Sofialle luonteenomaiset kuuntelemisen taito ja tarkkaavaisuus osoittautuivat arvokkaiksi Petollisissa.
– En halua sanoa, että olin pelissä liian tunteikas. Olen onnellinen, että tunnen, vaikka välillä kaikki elämässä tuntuukin paskalta.
– Minulla ei ole keskiviivaa. Kun on hyvä olo, on todella hyvä. Kun vajoan syvälle, silloin todella vajoan, hän kuvailee tunneskaalaansa.
Sofia tekee työkseen taidetta.
– Taide ei ole helpoin ala, mutta sitä edelleen teen. Valmistelen parhaillaan seuraavaa näyttelyäni loppuvuodelle, Sofia kertoo innostuneena.
Lisäksi hän tekee tilaustöitä, tuunaa hattuja sekä valmistaa taidekortteja ja puukorvakoruja.
– Luonto on vastapaino työlleni. Tarvitsen sitä. Tykkään olla kotona eli en roiku baareissa. Semmoiset ajat olen jo elänyt, Sofia sanoo.
Petolliset lauantaisin Nelosella ja Ruudussa.
