Seela Sella kertoo surullisesta menetyksestään: "En koskaan unohda"
Elämäni kesä -ohjelmassa näyttelijä muistelee kesän 1957 surua.
Jos Jumala on, se näkyy eläinten silmissä. Näin tuumii näyttelijä Seela Sella Radio Suomen ja Katja Ståhlin toimittamassa Elämäni kesä -radio-ohjelmassa.
Videolla näyttelijä Lauri Tilkanen vastaa Katson kesäkyselyyn.
Ohjelmassa julkisuudesta tuttu haastateltava muistelee oman elämänsä ikimuistoista kesää.
Seelan elämän kesä oli 1957, jolloin hänestä tuli sukunsa ensimmäinen ylioppilas ja ovet avautuivat Teatterikouluun. Pisteenä i:n päällä Seelaa haettiin ensimmäistä kertaa tansseissa parketille.
Tuo kesä oli yhtä ihanuutta, täynnä unelmia ja odotusta.
Vain yksi suuri menetys varjosti Seelan elämän kesää – rakkaan koiranpennun traaginen kuolema.
– Voi, se oli kauheaa. Se oli tapahtuma, jota en koskaan unohda, Seela sanoo.
Kuljettaja teki armollisen teon
Eläinrakkaalla Seelalla on aina ollut koira, niin myös kesällä 1957.
Virtasten-perhe asui tuolloin lähellä rautateitä, ja pentu oli omistajiensa huomaamatta lähtenyt omille seikkailuille päätyen raiteille.
Seela itse ei nähnyt onnettomuutta, mutta hänelle kerrottiin, että asemapäälliköllä olisi asiaa. Nuori ylioppilas lähti asemalle.
– Minulle sanottiin, että koira oli jäänyt junan alle. Kuljettaja oli pysähtynyt ja tappanut sen.
– Kuljettaja kertoi, että hän oli yrittänyt äänellä ja kaikella saada sen pois, mutta se raukka juoksi kiskojen välissä eikä tajunnut lähteä, Seela muistelee.
Seela muistaa yhä karmean näyn, kun hän haki koiranpentunsa ruumiin.
– Voitte kuvitella, minkä näköinen se oli. Semmoinen verinen klöntti. Minä otin sen syliin ja toin kotiin, ja se haudattiin meidän pihaan, Seela kertoo liikuttuneena.
Tapauksesta lähtien Seela on tuntenut kiitollisuutta niitä ihmisiä kohtaan, jotka pystyvät lopettamaan kärsivän eläimen.
– Suuri kiitos ja ihailu sille veturinkuljettajalle, joka pysäyttää junan koiranpennun takia, koska hän näki, ettei pennusta enää koiraa tule.
Elämäni kesä on kuunneltavissa Yle Areenassa.
