Sarja-arvio: Emily in Paris toistaa itseään

Emily in Paris tuo jälleen väri-ilottelua pimeneviin iltoihin, mutta neljännen kauden alkupuoliskolla sarja toistaa itseään pahemman kerran. Silti sitä teki mieli jälleen kerran katsoa. Varoitus! Arvio sisältää juonipaljastuksia. Jutussa ei kuitenkaan spoilata merkittäviä käänteitä.

Suomi-faniksi tunnustautuva Lily Collins tekee jälleen tasaisen pirteän roolisuorituksen seurapiireissä pörräävänä, työ- ja rakkauselämän kanssa kriiseilevänä, paikoin rasittavana päähahmona. Emilyn vaiheilu kahden miehen, Alfien (Lucien Laviscount) ja Gabrielin (Lucas Bravo) välillä alkaa tosin jo turhauttaa. Molemmat mieshahmot ovat komeita kiiltokuvia vailla todellista syvyyttä.

Emilyn naseva pomo Sylvie (Philippine Leroy-Beaulieu) piristää jälleen sarjaa. Sylvie on vahva naishahmo, joka tietää, mitä haluaa. Sarjassa hän ottaa rohkeasti kantaa myös muotibisneksen vanhentuneisiin ja seksistisiin käytäntöihin. Mitään suurta yhteiskunnallista analyysia sarjalta on turha kuitenkin odottaa, ja asian käsittely jää varsin pintapuoliseksi. 

Kepeä sarja tarjoaa vastineen tusinatuotetuille romanttisille draamakomedioille. Esteettisesti sarja on miellyttävää katsottavaa. Se avaa ikkunan pittoreskin Pariisin upeisiin juhliin ja ilahduttaa värikkäällä pukuloistollaan. On mukava hypätä hahmojen kanssa niin loisteliaisiin naamiaisiin kuin tunnelmalliselle, kynttilöin koristelulle kattoterassille.

Sarjan neljännen kauden ensimmäisen puoliskon loppupuolella pudotetaan juonen kannalta suhteellisen suuri pommi, mutta viimeisen jakson loppu onnistuu silti lässähtämään. Kauden toinen puolisko kiinnostaa silti, vaikka enää ei sinällään kiinnosta, mihin valintoihin hahmot lopulta päätyvät. Sarja toimii kuitenkin hyvänä eskapismina syksyisestä Suomesta. 

Emily in Parisin neljännen kauden ensimmäinen viiden jakson kokonaisuus on Netflixissä. Kauden toinen puolisko julkaistaan 12. syyskuuta.