Roope Salminen karkasi kesken Myyrä-kuvausten

Myyrän neljäs kausi on edennyt yli puolen välin. Pelissä ovat yhä mukana Robert Helenius, Kari Kanala, Tomas Grekov, Viivi Pumpanen ja Aaron Bojang.

Juontaja Roope Salmiselle Myyrä on koukuttava sarja niin katsojana kuin juontajana.

– On kolme tv-ohjelmaa, joihin lähtisin kysyttäessä heti mukaan: Putous, Lauma ja tietysti Myyrä. Näihin tv-töihin lähtöön en kysyisi edes lapseltani lupaa. Muihin ohjelmiin ei ehkä tarvitse minua kysyä, Roope kommentoi.

Kuvauksissa Roope on yhtä tietämätön Myyrän suhteen kuin kisaajat. Kun kuvausten jälkeen juontajalta odotetaan voice-overeita eli taustaselostuksia, Roope pyytää tuotannolta jaksot nähtäväksi.

– Sanon syyksi, että voice-overien tekeminen helpottuu, kun näkee kontekstin. Oikeasti haluan nähdä jaksot, Roope paljastaa naureskellen.

Ei julkisuudenkipeitä julkkiksia

Ensimmäisellä kaudella Myyräksi paljastui Tuija Pohjola, toisella Mikko Kuoppala ja kolmannella Pete Lattu.  Voittajia ovat olleet Olli Oksa, Aino Sirje ja viimeisimpänä Olli Herman. Jokaisella kaudella potti on ylittänyt 20 000 euroa.

Roopen henkilökohtainen mielipide on, että Myyrän neljäs kausi on paras tähänastisista. 

– Menen henkilökohtaiseen takuuseen, että tämä on paras. Jos sanoisin näin jokaisesta kaudesta, näyttäisin hölmöltä.

Juontajalla on kolme perustelua kantaansa. Ensinnäkin Myyrästä on tullut suomalaisille tuttu tv-formaatti. Ohjelman juju on avautunut katsojille, eli yksi kisaajista on Myyrä, muut eivät. Se kilpailijoista putoaa, joka ei ole perillä Myyrän henkilöllisyydestä.

Ohjelman tekijätkin ovat Roopen mukaan paremmin perillä, mitä tehdään.

– Kolme yritystä on alla. Me tekijät tiedämme, mikä toimii ja mikä ei.

Pelifriikkinä Roope pääsi viimeisimmässä Myyrässä ydinosaamisensa pariin eli esituotantovaiheessa yhdeksi pelikoordinaattoreista. 

Käytännössä tehtävä tarkoitti, että hän oli mukana suunnittelemassa pelejä, joissa kisaajat kerryttävät rahaa voittopottiin. Tehtävät oli suunniteltu ennen kuin pelikoordinaattorit tiesivät kauden julkkisosallistujia.

Peleissä Roope halusi haastaa tosissaan kisaajia ja testata, kuka pettää kaverin ja kuka pelaa yhteisen potin eteen.

– Olen 11-vuotiaasta lähtien ollut harrastuspohjainen pelisuunnittelija. Kaikilla Myyrä-kausilla olen mussuttanut omia mielipiteitäni, mutta nyt oli mahtava päästä leikkimään isolla budjetilla. Lapsi minussa heräsi, juontaja iloitsee.

– Minua on aiemmilla kausilla häirinnyt se, että kaikki ihmiset uskaltavat lähteä suorittamaan tehtäviä. Nyt vaadin, että keksimme niin pelottavia pelejä, että joku tällä kaudella ei uskalla osallistua. Mielestäni tässä onnistuimme.

Kolmas Roopen perustelu parhaiten onnistuneesta kaudesta ovat itse kilpailijat. Porukka lähti pelaamaan tosissaan.

– Realityohjelmissa näkee välillä sitä, että joku lähtee mukaan, koska haluaa vain olla televisiossa, ei väliä ohjelmasta. Myyrässä painotimme, että osallistujat ovat katsoneet ohjelmaa, haluavat todella mukaan ja lähtevät pelaamaan, Roope kertoo.

Sähköskuutilla satamaan

Myyrässä peli tapahtuu kameroiden edessä. Kun kamera ei käy, pelaajat välttelevät tuotannon avustuksella toisiaan.

– Minä en kuule kilpailijoiden puheita ja spekulaatioita. Ainoa kosketukseni heihin on, kun juonnan ja tarkkailen tehtäviä. Se on ainoa paikka, jossa saan vihjeitä kilpailijoista, Roope sanoo.

Roope muistelee, että tuotantotiimissä vain kolme työntekijää tietää Myyrän henkilöllisyyden, eivätkä tähän porukkaan lukeudu esimerkiksi juontaja ja kuvaajat. Kulisseissa käykin kuvausten aikana melkoinen kuhina, kun tuotantotiimi arvuuttelee porukan pahista.

– Kuvauksissa kilpailijat yhä yrittävät lukea minusta, kuka on Myyrä. He eivät usko, etten oikeasti tiedä, kuka hän on. Hyvä niin, koska muuten minun olisi vaikea pitää pokka, Roope vakuuttaa.

Aiemmilla kausilla Myyrän kuvaukset ovat vieneet juontajan Meksikoon, Latviaan ja Portugaliin. Tällä kertaa pysyttiin lähempänä kotia Virossa.

Roope on kiitollinen tuotannolle siitä, että perheenisä päästettiin karkaamaan kesken kuvausten koti-Suomeen.

– Minulla on kotona pieni lapsi. Aika monelta äidiltä olisi varmaan jo 10–15 vuotta sitten kysytty, tarvitseeko lähteä lapsen luokse. Diggaan siitä kulttuurista, että nykyään samaa kysytään aktiivisesti myös isältä.

Pitkissä kuvauksissa haastavinta Roopelle onkin juuri ero lapsesta. Tuotannon avustuksella pikavisiitit kotopuolessa onnistuivat. 

– Kun minua ei tarvittu, lähdin. Avustajani teki sellaisen uroteon, että oli hankkinut minulle valmiiksi sähköskuutin ja kypärän. Laitoin tehtävän käyntiin ja ajoin skuutilla viimeiseen lauttaan, jotta ehdin perheen luokse kotiin. Teki kuvauksillekin hyvää, että pääsi välillä näkemään lasta, Roope kiittää.

Myyrä keskiviikkoisen MTV3:lla ja Katsomossa.