Rikinkeltaiselle taivaalle kaksi tähteä: yksi näyttelijöille ja toinen nostalgiasta

Kirjailija haroo tukkaansa suomalaisella designilla sisustetussa rantahuvilassa ja muistelee nuoruuttaan. Suurin piirteinen tällaiseksi olin kirjailija Kjell Westön Rikinkeltainen taivas -romaanin kuvitellut, ja Claes Olssonin ohjaama elokuva vahvistaa mielikuvani. 

Ruotsinkielinen draamaelokuva etenee kahdessa aikatasossa. 1970-luvulla nuori poika (Tom Rejström) ihastuu mahtisukuun kuuluvaan tyttöön (Sannah Nedergård). Myrskyisä suhde päätyy eroon, kunnes pariskunta löytää toisensa uudelleen keski-iässä. Nykyhetkessä pääosakaksikkoa esittää Nicke Lignell ja Linda Zilliacus. 

Parasta elokuvassa on nuorten huippunäyttelijöiden tähdittämä epookki, jonka keltaisenruskeaan poolokaulus-hippivolkkari-nostalgiaan on ihana upota. Nuorten suhteissa kiteytyy elokuvan temaattisesti kiinnostavimmat ainekset, kuten luokkaerot ja 1970-luvun poliittinen ilmapiiri. 

Ikävä kyllä elokuvassa on myös miljoona muuta teemaa, jotka kaikki jäävät enemmän tai vähemmän ilmaan. Täkyjä heitellään muun muassa muistin epäluotettavuudesta ja nuorison radikalisoitumisesta. Siinä sivussa puidaan rikkaan liikemiehen puukotusta, perhesuhteita, mielenterveysongelmia, pieleen mennyttä valokuvanäyttelyä ja ajan olemusta.

Draama. O: Claes Olsson. N: Nicke Lignell, Tom Rejström, Linda Zilliacus, Sannah Nedergård, Pekka Strang. (Suomi, 2021) 120 min. 

Rikinkeltainen taivas elokuvateattereissa 5.11.