Oscar-ehdokkaana ollut lastenkotikuvaus Ukrainasta särkee sydämen: ”Äitisi on unohtanut sinut”
Yle Areenassa katseltavissa oleva ja TV1:llä lauantaina 1.4. esitettävä Sirpaleiden talo -dokumenttielokuva kertoo lasten elämästä Itä-Ukrainassa sijaitsevassa turvakodissa. Dokumentin lapset ovat päätyneet laitokseen turvaan sekavien kotiolojensa, kuten vanhempiensa alkoholiongelmien vuoksi. Turvakoti tarjoaa toivoa paremmasta.
– Turvakotimme on murheesta rakennettu koti. Mutta on täällä vielä toivon säteitäkin, paikan työntekijä kuvailee dokumentissa.
Tänä vuonna parhaan pitkän dokumenttielokuvan Oscar-palkinnon saajaksi ehdolla olleen Sirpaleiden talon on ohjannut tanskalainen Simon Lereng Wilmont. Elokuva on tehty yhteistuotantona, ja Suomi on yksi tuotantomaista Tanskan, Ruotsin ja Ukrainan lisäksi.
Maria Veitola tarvitsi ammattiapua vierailtuaan Andy McCoyn luona: ”Yksi raskaimmista reissuistani”
Yle esittää Sirpaleiden talosta lyhennetyn version, jonka päähenkilöitä ovat Saša-tyttö ja Kolja-poika. Kolja oireilee äidin ja isäpuolen ryyppäämisen vuoksi, mutta huolehtii liikuttavalla tavalla kahdesta pikkusiskostaan, Ženjasta ja Krystynasta. Myös Sašan elämä on mennyt sekaisin äidin juomisen takia. Äiti jätti Sašan pitkiksi ajoiksi pärjäämään omin neuvoin.
Koljan äiti tulee tapaamaan lapsiaan turvakotiin. Äiti vaikuttaa rakastavalta ja hellältä, mutta Kolja haistaa hänestä alkoholin. Äiti huomaa Koljan käsissä tussilla piirreltyjen jälkien lisäksi viiltoja.
– Sano, mitä viiltoja käsissäsi on? äiti kysyy huolestuneen oloisena.
– Oletko tehnyt nuo viillot itse? Älä tee niitä enää ikinä. Tarvitsen teitä. En voi elää ilman teitä. Minulla on ikävä, äiti jatkaa.
Myöhemmin äiti ei enää ole yhteydessä, eikä vastaa soittoihin. Kolja joutuu koulukotiin. Se on viimeinen mahdollisuus, ettei huoltajuutta tarvitsisi viedä äidiltä. Kolja harjaa pikkusiskonsa Krystynan hiukset ja laittaa hänelle ponnarin ja hiuspannan. Sitten Koljaa tullaan hakemaan. Kolja ja Krystyna halaavat hyvästiksi. Eron hetki on riipaiseva.
Successionin päätöskausi alkoi – huomasitko Sarah Snookin raskausvatsan?
Raskaasta aiheestaan huolimatta elokuvassa on läsnäoloa ja lämpöä. Iryna-täti herättelee asukkaat höyhenellä kutitellen ja vettä naamalle pirskottaen. Turvakodissa jumpataan, tehdään tanssiesityksiä ja kärrynpyöriä, avataan joululahjoja, ihaillaan tähtisädetikkuja, nahistellaan, ystävystytään sekä opitaan toisilta lapsilta huonojakin tapoja. Ilon hetkien rinnalla kulkee kaipaus ja murhe.
Saša ystävystyy Alina-nimisen tytön kanssa. Molemmat ovat saaneet kotona maistaa alkoholia. He ennustavat leikissä toisilleen tulevaisuutta.
– Alat ryypätä rankasti. Lapsesi joutuvat turvakotiin. Näen, että sinulle käy huonosti.
Alinalle löytyy sijaisperhe. Myös Saša on lähdössä elokuvan lopulla sijaisperheeseen. Saša tavoittaa pohdinnoissaan jotain olennaista.
– Äitisi on unohtanut sinut, Saša sanoo Alinalle.
– Ei, Alina sanoo.
– Itsensä hän on unohtanut. Unohtanut itsensä ja sinut, Saša sanoo.
Turvakoti tarjoaa lapsille väliaikaisen ratkaisun. He viettävät siellä enintään 9 kuukautta, jonka aikana voi päästä takaisin kotiin, mikäli vanhemmat ovat parantaneet tapansa. Muussa tapauksessa lapset sijoitetaan uuteen perheeseen tai lastenkotiin.
Kokeneet työntekijät näkevät, kuinka surullinen kaava usein siirtyy sukupolvelta toiselle. Lapsena turvaan otettu lapsi saattaa olla aikuisena itse samassa tilanteessa kuin vanhempansa aikoinaan.
– Hän toistaa sen, mitä on nähnyt lapsena. Kerran hänen on palattava turvakotiin katsomaan omaa lastaan. Tapaamme taas ja hän kysyy: Muistatko minut? Muistan kyllä. En haluaisi, mutta muistan, työntekijä sanoo.
Sirpaleiden talo esitetään TV1:llä lauantaina 1.4. kello 23.30. Dokumentti on katseltavissa myös Yle Areenassa.