Näyttelijä kärsi ahdistuksesta rakastetun jouluklassikon kuvauksissa
Ihmeellinen on elämä -kulisseissa ilmapiiriä kiristivät suru, kiukku ja sotatraumat.
Frank Capran ohjaama Ihmeellinen on elämä (1946) kuuluu television jouluperinteisiin siinä missä Joulurauhan julistus, Lumiukko ja Samu Sirkan joulutervehdys.
Tämä jouluelokuvien klassikko kertoo kavalluksesta epäillystä perheenisästä George Baileysta (James Stewart), joka joulupäivänä pakenee huoliaan viinaan ja suunnittelee itsemurhaa. Synkällä hetkellä hänen luokseen saapuu suojelusenkelinsä Clarence (Henry Travers).
Enkelin avulla George näkee takautumia omasta elämästään, mutta myös vaihtoehtoisen todellisuuden, jossa perheenisää ei ole olemassa.
Tarina perustui löyhästi vuonna 1943 ilmestyneeseen Philip Van Doren Sternin novelliin The Greatest Gift.
Elokuvan Suomen-ensi-illasta tulee tänä vuonna kuluneeksi 75 vuotta. Vuodesta 1992 lähtien Yle on lähettänyt sen suomalaisyleisölle joka joulu.
Sodasta elokuvastudioon
Italialaissyntyisen ohjaajan Frank Capran lapsuus oli traaginen. Hänen isänsä menetti henkensä työtapaturmassa, ja suhde väkivaltaiseen äitiin oli vaikea. Lisäksi lapsena sairastettu espanjantauti jätti jälkensä.
Ohjaaja oli uransa huipulla, kun 1930-luvun lopulla syttyi toinen maailmansota. Japanilaisten iskettyä Yhdysvaltojen Tyynenmeren-laivaston päätukikohtaan Pearl Harboriin Frank jätti Hollywoodin ja värväytyi armeijaan.
Sodan päätyttyä vuonna 1945 Frank perusti yhdessä palkittujen ohjaajakollegojensa William Wylerin ja George Stevensin kanssa tuotantoyhtiö Liberty Filmsin. Oman yrityksen kautta he saattoivat tehdä elokuvia ilman suurten studiopomojen odotuksia.
Ihmeellinen on elämän päätähti James Stewart palasi sodasta uupuneena ja traumatisoituneena miehenä, Robert Matzenin kirjoittama elämäkerta kertoo. Jamesin tähti oli Hollywoodissa himmentynyt, ja näyttelijä harkitsi siirtyvänsä perheyrityksen palvelukseen.
MGM tarjosi hänelle roolia sotaelokuvasta, mutta James kieltäytyi. Omat sotamuistot olivat liian tuoreet. Hän halusi näytellä, mutta mieluiten komediaa.
Sitten tuli puhelu Frank Capralta, joka pyysi Jamesia mukaan ”pieneen joululeffaan”. Elokuva ei kuulostanut näyttelijän korviin hauskalta.
– Tämä on viimeinen tilaisuutemme. Hollywood jatkaa ilman meitä, emme me tästä nuorene, Frank totesi näyttelijälle.
"Ylimielinen kusipää"
Kuvaukset aloitettiin huhtikuussa 1946, ja tunnelma kulisseissa oli vähintäänkin levoton.
Frank oli surun murtama, sillä hänen 3-vuotias poikansa oli vastikään menehtynyt nielurisojen leikkauksessa. Ohjaaja oli vaativa ja huonotuulinen. Toinen käsikirjoittapari kuvaili häntä hirveäksi mieheksi ja ylimieliseksi kusipääksi.
Sotatraumoja kantava James kärsi ahdistuksesta ja oli epävarma ammattitaidostaan.
Mary-vaimon roolia oli tarjottu alun perin Jamesin luottovastanäyttelijälle Jean Arthurille, mutta hän kärsi terveysongelmista. Rooliin kysyttiin myös Ginger Rogersia, mutta hänestä elokuva kuulosti tylsältä. Lopulta Marya näytteli 25-vuotias Donna Reed.
Donnan tytär on myöhemmin kertonut, että hänen äitinsä koki kuvausten ilmapiirin kireäksi. Tilannetta ei auttanut, että James syytti huonosta menestyksestä liian tuntematonta vastanäyttelijäänsä. Kuvausten jälkeen James ilmoitti, ettei suostuisi koskaan tekemään töitä Donnan kanssa. Näin myös tapahtui.
Potkut hittisarjasta
Jo seuraavalla vuosikymmenellä Donna oli Hollywoodin suurimpia tähtiä. Vuosina 1958 – 1966 hänellä oli nimeään kantava tv-show, ja vuoden 1953 klassikosta Täältä ikuisuuteen Donna ansaitsi Oscarin.
Uransa viimeisinä vuosina Donna tähditti hittisarjaa Dallas. Ewingin-perheen matriarkkaa Miss Ellieta näytellyt Barbara Bel Geddes joutui kahden kauden jälkeen poistumaan sarjasta terveysongelmien vuoksi, ja rooli meni Donnalle.
Hän ehti näytellä 24:ssa jaksossa, kun tuotanto antoi näyttelijälle potkut, koska Barbara oli valmis palaamaan sarjaan. Yllättävästä irtisanomisesta raivostunut Donna haastoi CBS:n ja Lorimar Televisionin oikeuteen sopimusrikkomuksesta.
– Hän loukkaantui syvästi Dallasin tapauksesta ja vei surun mukanaan hautaan, Donnan tytär on todennut.
Donna kuoli haimasyöpään 64-vuotiaana vuonna 1986. Suru-uutisen jälkeen James Stewart käänsi takkia ja ylisti entistä työkaveriaan.
– Muistan hänet aina upeana naisena ja vaimonani Ihmeellinen on elämä -elokuvassa. En usko, että kukaan toinen olisi voinut näytellä roolin paremmin. Donna oli aivan mahtava, James sanoi.
Hän itse menehtyi sydänkohtaukseen 89-vuotiaana. Ohjaaja Frank Capra nukkui pois kotonaan 94-vuotiaana.
Ihmeellinen on elämä nähdään keskiviikkona 25. joulukuuta klo 12.00 Yle Teemalla.