Näkökulma: Yksi tv-kanava mahdollistaa aikamatkailun, mutta siinä on riskinsä
Katson toimituspäällikkö varoittaa aikamatkailun vaaroista.
Aikakone on vihdoin keksitty! Sen nimi on Sub. Tämä aikakone on vienyt minut viime kuukausina onnistuneesti takaisin nuoruuteeni katsomaan elokuvia, joita en ole nähnyt vuosikymmeniin. Ensin lähdin hammastikkua pureskelevan Sylvester Stallonen kanssa Cobran kovaan konnajahtiin, ja viimeksi siirryin hidastettuna Sam Peckinpahin toksisen maskuliiniseen villiin länteen Hurja joukko -leffan myötä.
Länkkärit ovat muutenkin olleet hyvin edustettuna Subin leffaohjelmistossa viimeisen puolen vuoden ajan, mikä ilahduttaa tällaista lännenelokuvien suurta ystävää. Tuntuu, että Sub on muutenkin kaapannut Teeman aseman television mielenkiintoisimpana leffakanavana. Sen toisena mieltä lämmittävä teema on viime aikoina ollut Clint Eastwoodin vanhojen leffojen – muidenkin kuin westernien – esittäminen, sillä Clint on ollut aina ykkösmieheni.
Tieteiselokuvien ystävät kuitenkin tietävät, että aikamatkailussa on vaaransa. Niin myös silloin kun matkustaa Subin aikakoneella. Totuuden nimissä en ole edes uskaltanut katsoa kaikkia takavuosien leffasuosikkejani, koska toisinaan voi olla mieltäjärkyttävää tajuta miten aika on kullannut muistot tai sitten jollain muulla mystisellä tavalla huonontanut elokuvat, jotka vielä pari kolmekymmentä vuotta sitten olivat priimaa.
Vaikka esimerkiksi viimeinen Likainen Harry -filmi Murhapooli oli edelleen yllättävän viihdyttävä, niin osin se johtui siitä, että filmin sisältö, aina konnia tylysti selkään ampuvaa päähenkilöä myöten, on alkanut muuttua campiksi. Oli toki mahtavaa matkata ajassa taaksepäin ja nähdä nuori Jim Carreyn Guns N’ Rosesin tahtiin heiluvana rokkarinarkkina ja Liam Neeson hulluna ohjaajana, mutta siltikin harkitsen tulevat aikatrippailuni tarkkaan.