Näkökulma: Vicky Rostin käytös Vain elämää -ohjelmassa oli ylimielistä ja ala-arvoista

Jouni Hynysen luotsaama Kotiteollisuus on ollut monellakin tapaa elämäni käänteentekevin yhtye, jonka keikoilla olen käynyt varmasti melkein enemmän kuin muiden bändien keikoilla yhteensä. Hurahtaessani bändin musiikkiin 2000-luvun alkupuolella aloin ensimmäistä kertaa arvostaa myös rock-musiikin sanoituspuolta. Lienee siis selvää, että tänä syksynä olen seurannut Vain elämää -sarjaa ennätyksellisellä mielenkiinnolla.

Sydämeni iloitsee siitä, että herra Hynynen on vihdoin voittanut omat ennakkoluulonsa ja lähtenyt mukaan ohjelmaan. Ei pelkästään omasta puolestani, vaan ennen kaikkea Hynysen itsensä puolesta. Olen nimittäin vakuuttunut siitä, että Hynynen on ehkä omaksi yllätyksekseenkin nauttinut kokemuksesta täysin rinnoin ja päässyt kokemaan sen ihmeellisen tunteiden vuoristoradan, josta ohjelmassa vierailleet artistit ovat vuosien saatossa kertoneet.

Kauden osaltani odotetuin hetki eli Hynysen päivä koitti viime perjantaina, kun kanssamuusikot versioivat Kotiteollisuuden kappaleita. Vaikka kappalevalinnat olivat melko varman päälle pelaamista, mukana oli antoisiakin yllätyksiä. Robin saa minulta pisteet rohkeudesta versioida vähemmän tunnettua Saattoväki-kappaletta, ja Yrjänän sisäpiirikettuilureggae Meren mutaa nauratti itseänikin, koska Hynysen tavoin minäkin inhoan reggae-musiikkia. Myös leidiosaston versioinnit olivat vakuuttavia. Paitsi yksi.

Iskelmäkonkari Virve Rosti ilmoitti oman kappalevalintansa aluksi, ettei Kotiteollisuuden musiikki ole hänen ”melodiansa”. Niinpä hän päätyi esittämään Taiskan kappaleen Haltin häät sillä tekosyyllä, että Kotiteollisuuskin on versioinut kappaletta.

Olin pöyristynyt. Eikö tämä musiikin pitkän linjan ammattilainen todellakaan löytänyt Kotiteollisuuden omasta, laajasta tuotannosta yhtään itselleen sopivaa kappaletta? Ei, vaikka niiden iskelmämäisen tarttuvat ja suoraviivaiset melodiat ovat olleet rock-piireissä toisinaan jopa vinoilun aihe! 

Sen sijaan Rosti päätti mennä sieltä missä aita on matalin – tai oikeastaan sieltä, missä koko aitaa ei edes ole. Jotenkin minusta tuntuu, ettei vanha rouva ollut edes vaivautunut perehtymään Kotiteollisuuden musiikkiin tarvittavalla tavalla. No, onnistuihan se oman bändin promoaminen näinkin, kaveriani siteerakseni ”karaokemaisella” tulkinnalla kappaleesta, joka voisi hyvin olla Virven omasta keikkasetistä. Minusta Rostin kappalevalinta oli loukkaus illan juhlittua artistia kohtaan.

Rostin ylimielinen käytös jatkui vielä hänen tähtihetkensä jälkeenkin. Aktiviteettia varten Hynynen toivoi jokaisen ilmaantuvan Satulinnan rantasaunan edustalle jonkinlainen hattu päässään. Olkoonkin, että toiveen peruste edusti Hynysen omintakeista huumoria, niin kaikki noudattivat sitä. Paitsi yksi. Jäin miettimään, olisiko myös Satulinnan saunan takana tilaa.

Eikä siinä vielä kaikki. Kolmas Rosti-hetki nähtiin Hynysen ja Yrjänän keskustellessa edessä olevasta musiikkiesityksestä. Silloin pirtsakka punapää katsoi asiakseen keskeyttää herrojen keskustelun tokaisemalla väliin sen yhden sanan, johon, ironista kyllä, kiteytyy hänen oma esityksensä ohjelmassa: Tylsää!

Vain elämää -historian tylyin palaute? "Meni peräaukko-osastoon"