Näkökulma: Onko väärin nauttia murhista syytetyn O.J. Simpsonin elokuvista?
Sen sijaan, että fani kantaisi vastuuta ja tuntisi häpeää ihannoimiensa ihmisten teoista, idolit voisivat ottaa itseään niskasta kiinni, myöntää virheensä ja aloittaa elämänsä uudelleen.
Entinen amerikkalaisen jalkapallon pelaaja ja näyttelijä O.J. Simpson menehtyi 76-vuotiaana syöpään 10. huhtikuuta. Hänen tunnetuimpia roolejaan oli konstaapeli Nordberg elokuvasarjassa Mies ja alaston ase (1988–1994).
Kolmessa komediaelokuvassa seurataan Leslie Nielsenin näyttelemää sekoilevaa komisario Frank Drebiniä, joka yrittää muun muassa estää kuningatar Elisabet II:n murhan, ydinpommin räjähtämisen ja pelastaa Oscar-gaalan.
Alaston ase -komediat ovat mielestäni hauskimpia elokuvia maailmassa, kiitos Leslie Nielsenin ja jatkuvien puujalkavitsien. Myös Simpson tekee hyvää työtä konstaapelina, joka on yksi elokuvasarjan ”normaaleimmista” henkilöistä. Simpsonin elokuvauraa varjostavat kuitenkin häneen kohdistuneet murhasyytökset.
Vuonna 1994 Simpsonin entinen vaimo, Nicole Brown ja hänen ystävänsä Ron Goldman murhattiin. Simpsonia syytettiin murhista, ja tapaus toi hänelle paljon julkisuutta. Ensimmäisessä oikeudenkäynnissä hänet todettiin syyttömäksi kumpaankin murhaan.
Toisessa oikeudenkäynnissä vuonna 1997 siviilioikeus katsoi Simpsonin kuitenkin vastuulliseksi kuolemiin, ja hänet määrättiin maksamaan omaisille vahingonkorvauksia yli 33 miljoonaa dollaria.
Simpson julkaisi tapauksesta vuonna 2006 kirjan If I Did It, jossa hän kertoi, miten olisi murhannut vaimonsa ja tämän ystävän, jos hän olisi tehnyt niin.
Kirjaa ehdittiin painaa 400 000 kappaletta, kunnes se vedettiin myynnistä yleisön negatiivisen reaktion vuoksi. Vuonna 2007 liittovaltion tuomari siirsi kirjan oikeudet murhatun Goldmanin perheelle. Kirja julkaistiin uudelleen nimellä If I did it: Confessions of the Killer, ja teokseen lisättiin perheen kommentteja.
16. syyskuuta 2007 Simpson pidätettiin epäiltynä aseellisesta ryöstöstä, aseella tehdystä hyökkäyksestä, salaliitosta ja murrosta. Valamiehistö totesi Simpson ja hänen rikoskumppaninsa Clarence Stewartin syyllisiksi kaikkiin syytekohtiin 4. lokakuuta 2008. Oikeus tuomitsi Simpsonin vankeuteen 33 vuodeksi. Hänelle annettiin mahdollisuus anoa pääsyä ehdonalaiseen aikaisintaan vuonna 2017. Simpson vapautui vankilasta ehdonalaiseen 1. lokakuuta 2017.
Onko siis väärin nauttia elokuvista, jonka keskeistä näyttelijää on syytetty murhista ja joka on virunut vankilassa? Mielestäni ei, sillä ei fanin vastuulla ole, miten hänen fanittamansa sarjan tai elokuvan näyttelijä käyttäytyy ja toimii siviilielämässä.
Simpson ei ole ainoa tapaus, jonka tekemien tuotantojen kuluttaminen voi olla joidenkin mielestä arveluttavaa. Esimerkiksi Harry Potterin luoja J.K. Rowling on herättänyt vastustusta transseksuaaleja syrjivillä kommenteillaan, elokuvaohjaaja Woody Allenia epäillään hänen adoptiotyttärensä seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja pop-tähti Michael Jacksonia on epäilty lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä, josta on julkaistu dokumenttisarja Leaving Neverland (2019).
Sen sijaan, että fani kantaisi itse vastuuta ja tuntisi häpeää ihannoimiensa ihmisten tekemistä törkeyksistä, idolit voisivat ottaa itseään niskasta kiinni, myöntää virheensä ja aloittaa elämänsä uudelleen.
Näin on tehnyt esimerkiksi tuore Oscar-voittaja (paras miessivuosa, 2024) Robert Downey Jr., joka tuomittiin 1999 kolmeksi vuodeksi vankilaan huumausainerikoksista. Viimeinen pidätys tapahtui vuonna 2001, kun Downey Jr. oli ehdonalaisessa ja poliisi löysi hänet vaeltamasta huumeiden vaikutuksen alaisena.
Näyttelijä on ollut kuivilla vuodesta 2003 lähtien, ja on nykyisin yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista filmitähdistä.
