Näkökulma: Näistä syistä Amazing Race Suomi ei täyttänyt odotuksia

Amazing Race Suomi oli monelta osin erittäin onnistunut näyte suomalaisesta tv-ohjelman teosta. Kansainvälisen jättiformaatin kuvaaminen isolla porukalla monessa eri maassa voisi olla katastrofi. Tv:ssä nähtiin kuitenkin hyvä ja vauhdikas kisa, jota oli viihdyttävää seurata.

Iso kiitos siitä kuuluu erinomaiselle castingille. Toki tavallisetkin pulliaiset kilpailijoina olisi ollut varmasti toimiva konsepti, mutta ylimääräistä kiinnostusta toi todellakin se, että julkisuudesta tunnetut kilpailijat olivat ottaneet mukaan omat läheisensä. Ja se, että julkkikset eivät olleet jokaiseen realitykisaan kahteen kertaan osallistuneita naamoja.

Kansansuosikeiksi nousivat muun muassa toisilleen ärisevät ”gubbet” eli rallimestarit Marcus Grömholm ja Timo Rautiainen, pokerinaamalla sympaattiselle Sami-isälleen kuittaileva radiojuontaja Tuukka Ritokoski, takki auki leijuvat nuoret miehet Bakari Diarra ja Samuel Chime sekä tietysti voittajapari, sinnikkäät Pohjois-Karjalan hiihtäjänaiset Kaisa Mäkäräinen ja Mari Eder. Kilpailijoiden kesken vallitsi selvästi hyvä henki, mikä toi positiivisen vireen koko ohjelmaan.

Toki parannettavaa löytyy. Alkuperäiseen yhdysvaltalaiseen versioon verrattuna Amazing Race Suomen tehtävät tuntuivat välillä helpoilta. Lisäksi ne tuntuivat toistavan itseään, kun jo kolmatta kertaa tehtiin tanssitehtävää. Myös enemmän odottamattomia, pakan sekoittavia käänteitä olisi ollut hauska nähdä, kuten u-käännöksiä ja pikapasseja.

Kisan tulos tuntui riippuvan joskus takseista enemmän kuin tehtävien suorittamisesta. Turhan iso osa ohjelma-ajasta kului pirssien kanssa. Takseja etsittiin, sitten sönkättiin kuskien kanssa ja sitten istuttiin kyydissä.

Amazing Race -voittajat paljastavat tuotannon säännöt – alkoholikielto, rajoitettu puhelimen käyttö

Etapeilta toiselle siirtymisten kanssa kikkailu olisi ollut myös tervetullutta jenkkiversion tapaan. Tuntui kovin yksinkertaiselta, että kyydit oli valmiiksi hankittu ja kilpailijat matkustivat samoilla lennoilla, junilla ja busseilla. Ja koko kauden ajan pysyttiin Kaakkois-Aasiassa, mikä on toki ekologisempaa ja ekonomisempaa kuin lentää ympäri maailmaa, mutta monipuolisuus kärsi.

Vaikka sääliksi käy kisaajien perässä läkähdyttävän kuumassa säässä juoksemaan joutuvia kameramiehiä, en varmasti ole ainoa, joka odottaa jo seuraavaa kautta.