Näkökulma: Lappi-sarjat ovat laiskaa larppaamista
Lappiin sijoittuvissa sarjoissa kelkkaillaan kuin paikalliset, mutta puhutaan kuin helsinkiläiset.
Mies nimeltä Sameli (Samuli Edelmann) huristelee moottorikelkalla pitkin Lapin lumisia maisemia. Jutustelee milloin poliisiasemalla, milloin isänsä hirsitalolla. Sitten kaasultellaan tuntureiden kautta rikollisringin kerhotalolle.
Hetkinen. Painan pausea ja kelaan alkuun.
Maisemat ovat selvästi Lapista. Sarjan nimi on Poromafia. Näkyypä siellä muutama porokin. Mutta hahmot puhuvat vahvaa Helsingin murretta. Onko tässä nyt kyseessä joku pääkaupunkiseudun mafiaperhe, joka muutti Lappiin rötöstelemään?
Nimet kertovat jotain muuta: Sameli, Rouku, Pieti. Sukunimet Nelihanka ja Poikkipää kuulostavat nekin lappilaisilta. Eräässä kohtauksessa Aake Kallialan esittämä Rouku väittää hallineensa aluetta vuosikymmeniä. Kyse ei siis liene turistiperheestä?
– Junan tuomia, niinku minäki, Rouku vastaa, kuin tilauksesta.
Ahaa! Nelihangat siis muuttivat Lappiin etelästä. Koska? Eilen illalla?
Sarja saa edetessään muitakin surkuhupaisia piirteitä.
– Ku mä sain sen tuomion, musta kirjotettii etelän lehdissä asti. Nyt me käännetään se meidän eduks, Sameli sanoo ja esittelee rikollisjärjestönsä tulevaisuudensuunnitelmia.
– Brändätään? kysyy niin ikään lappilaista esittävä jengikaveri, joka kuulostaa helsinkiläisen mainostoimiston assarilta.
Supersuosittu Ivalo on sekin laiskaa Lappi-larppaamista: päähenkilö Nina Kautsalo (Iina Kuustonen) on puheensa perusteella välillä kotoisin Oulusta, välillä Helsingistä.
Rekkakuski Esko Kangasniemi (Mikko Leppilampi) sen sijaan näyttää lukeneen jostain, että Lapissa lisätään h-kirjaimia sinne tänne – vielä kun tietäisi minne, vai mitä Esko?
Kun mörökölli Arttu Hamari (Kari Hietalahti) veivaa tyylipuhdasta savoa, katsojaa alkaa jo säälittää.
Kielellä on väliä: murre on osa kulttuuria ja identiteettiä. Kasvoin Napapiirillä, Suomen ja Ruotsin rajalla. Ajatus Helsinkiä sössöttävistä teko-lappilaisista raivostuttaa. Eräänlaista kulttuurista omimista se on nimittäin tuokin: televisiosarjat kaupallistavat Lapista sen, minkä tarvitsevat – maisemat, henkilöt, elämät – ja hylkäävät sen, mitä eivät pidä tärkeänä.
Lapin kulttuurin kuppaamista voisi tietysti tarkastella päinvastaiselta kantilta.
Kuinka uskottava olisi sarja, jossa Snadi ja Spaddu, syntyperäiset helsinkiläiset, pyörittävät rikollisliigaa Helsingissä. Sarjan nimi olisi Eiran mafia ja kohtaus, jossa veljekset suunnittelevat uutta rötöskonseptia voisi mennä jotenkin näin:
– Ko mie sain sen tuomion, minusta kirjotethin Lapin lehtiä myöten. Nyt met käännämmä sen meän euks, Snadi sanoo.
– Ai met pränthäämä?, Spaddu kysyisi.