En pidä itseäni euroviisufanaatikkona. Seurasin toki Uuden Musiikin Kilpailua, mutta en ole esimerkiksi tutustunut ennalta tämän vuoden euroviisukappaleisiin. Tiistaina tulleen ensimmäisen semifinaalin päätin valvoa siihen asti, että näen Suomen esityksen, sillä toivoin, että mitä useammin sen näen, sitä vähemmän nololta se alkaa näyttää. No, ei alkanut ainakaan vielä, eikä sen oikeastaan tarvitsekaan, sillä semifinaalia katsoessani tajusin, että Euroviisuthan ovat huonon huumorin juhlaa! Ja minä jos kuka olen huonon huumorin ystävä.